Kiltatiedote 2/2024

Kiltatiedote 2/2024 on luettavissa täältä.

Kiltatiedote 1/2024

Voimisteluliiton sivuilta löytyneet Kiltatiedotteet. Kiltatiedote 1/2024 on luettavissa täältä.

Killan 16. kynttiläilta

Joulun aika on lämmintä yhdessäoloa, kynttilöiden valoa ja laulua

Näillä sanoilla voi kuvata Liikuntaseura Vihti Gym ry:n kynttiläiltaa Nummelan seurakuntasalissa. Osallistujia tilaisuudessa oli 21 ja seurakuntaa edusti pastori Ville Hermanni Riekkinen.

Vihti Gymin tanssillisen voimistelun kilpajoukkueen -Claran- tunteikas esitys Ei,ei,ei, me emme ole työvoimaa, hiljensi ja liikutti kiltalaisia. Esitys kuvasi lapsia raskaassa pakkotyössä, mutta myös lasten iloa ja riemua.

Joulumieltä toivat kiltalaisille tutut, värikkäät kiltakynttilät. Punainen rakkauden, keltainen viisauden, sininen uskollisuuden, vihreä ymmärryksen ja valkoinen ikuisen ystävyyden kynttilä saivat seurakseen uuden valkoisen kynttilän. Kynttilä sytytettiin syksyllä sadan vuoden ikäisenä kuolleen en Margareta Laakson muistoksi. Kiltalaisilla oli monia lämpöisiä muistoja Margaretasta. Hän oli iloinen, pirteä ja tyylikäs. Myös pastori Riekkinen muisteli Margaretaa lämmöllä. Erityisesti mieleen jäi Ville Riekkinen lause: ”Suru on rakkautta jolle ei enää ole kohdetta.”

Tilaisuuden puuhanainen Tuulikki Lindström onnitteli kiltalaisten edustajana pyöreitä vuosia täyttäneitä pienellä lahjalla. Tällä kertaa lahjan saivat Anja Teiniketo, Seija Stenberg, Mirja Kaikkonen ja Pirjo Salmi. Tuulikki lausui onnitteluiden ohessa Elina Salmisen aforismin: ”Tasan ei lasketa täällä aikaa joten onnesta läikkyköön se, joka saa katsella maailmaa vanhojen silmien läpi.”

Joululaulujen lisäksi kiltalaiset pohtivat, miten saada hyvän mielen siivet sekä itselle että läheisille. Kiltalaisten mielestä hyvää mieltä läheisten lisäksi myös vieraille ihmisille voi antaa aloittamalla jutustelu, myönteisillä kommenteilla ja kertomalla tarinoita. Läheisiä ilahduttaa tietysti myös pienet lahjat. Näin moni meistä juuri toimiikin. Omaa mielihyvää kiltalaiset kasvattavat ulkoilemalla käsitöillä, tai vaikkapa ostamalla itselle jotain mieluisaa.

Seurakunta oli huolehtinut kiltalaisille iltakahvit, joista kiltalaiset haluavat välittää kiitoksensa. Tilaisuus päätettiin tuttuun tapaan Maa on niin kaunis- joululaululla.

Viola Ikonen

Kiltatiedote 3/2023

Voimisteluliiton sivuilta löytyneet Kiltatiedotteet. Kiltatiedote 3/2023 on luettavissa täältä.

Kiltatiedote 2/2023

Voimisteluliiton sivuilta löytyneet Kiltatiedotteet. Kiltatiedote 2/2023 on luettavissa täältä.

Kiltatiedote 1/2023

Voimisteluliiton sivuilta löytyneet Kiltatiedotteet. Kiltatiedote 1/2023 on luettavissa täältä.

Killan 15. kynttiläilta

Perinteiseen tapaan Vihti-Gymin Kilta kokoontui seurakuntatalolle viettämään vuotuista kynttiläiltaa.  Seurakunta antoi jälleen killalle mahdollisuuden kokoontua seurakunnan tiloissa ja se huolehti myös tilaisuuden kahvitarjoilun. 

Paikalle saapui parikymmentä reipasta kiltalaista.  Tilaisuuden aloitti seuran voitokas Korennot ryhmä esityksellään Saunan sulo, veden vilpo.  Seurakunnan tervehdyksen tilaisuuteen toi kirkkoherra Pekka Valkeapää.   

Kiltatapaaminen jatkui Valtteri Torikan nauhoitetulla esityksellä – Maailma on kaunis.  Tämän jälkeen Tuulikki Lindström toivotti osallistujat tervetulleiksi. Hän kertoi kiltatoimintaan olennaisesti liittyvästä kynttilöiden sytyttämisperinteestä.   

Tällä kertaa kynttiläseremonia sai erityisen hiljaisen ja surullisen sävyn.  Valkoinen kynttilä sytytettiin vastikään poisnukkuneen Arla Kaurilan muistoksi.  Hetken hiljaisuuden jälkeen kynttilä sammutettiin ja Tuulikki luki Aulikki Oksasen runon Hyvästi. Kiltalaiset muistavat Arlan pitkäaikaisena seuran voimistelijana, ohjaajana ja kiltalaisena.  Muisteluhetki päätettiin joululauluilla. 

Kirkkoherra Valkeapään puheen teemana oli elämän rajallisuus ja iän tuomat rajoitukset ja toisaalta ihmisen taitoon elää hetkessä. 

Tämän vuonna pyöreitä vuosia täyttäneitä oli seitsemän: Eila Jylhäkoski, Leila Pöyhönen, Elina Tähkiö-Niemimaa, Ulla Linnavuori, Varpu Joenrinne, Taimi Haipus ja Ritva Keinonen. Seura luovutti päivänsankareille pienet muistolahjat. Tässä yhteydessä Tuulikki luki Elina Salmisen runon – Ikä ei ole vain numero. 

Tilaisuus jatkui kiltalaisten vilkkaalla porinalla aiheesta Ikäviisaus.  Terveydenhoitoneuvos Liisa Ollikainen on todennut: Jokaisella iällä on oma viisautensa, se ei ole rutiinia eikä tietämistä.  Kiltalaisten keskustelussa tuotiin esiin monipuolisia ajatuksia iän tuomasta viisaudesta kuten mm kokemusasiantuntijuus, suvaitsevaisuus, rohkeus ja harkitsevaisuus. 

Tuulikki muistutti, että voimisteluseurojen kiltaan voi liittyä kaikki 25 vuotta täyttäneet ja viisi vuotta voimisteluseurassa toimineet.  Hän korosti erityisesti sitä, että nuoret seuran jäsenet ovat lämpimästi tervetulleet kiltaan.  

Lämminhenkinen tilaisuus päätettiin perinteiseen tapaan sisarpiirissä. Illan  lopuksi laulettiin  Maa on niin kaunis kuten kaikkina aikaisempinakin vuosina. 

Näin yksi kaunis helmi lisättiin kiltamuistojen arvokkaaseen ketjuun. 

Viola Ikonen 

Kiltatiedote 4/2022

Voimisteluliiton sivuilta löytyneet Kiltatiedotteet. Kiltatiedote 4/20222 on luettavissa täältä.

Kiltatiedote 3/2022

Voimisteluliiton sivuilta löytyneet Kiltatiedotteet. Kiltatiedote 3/20222 on luettavissa täältä.

Kiltatiedote 2/2022

Voimisteluliiton sivuilta löytyneet Kiltatiedotteet. Kiltatiedote 2/2022 on luettavissa täältä.

Kiltatiedote 1/2022

Voimisteluliiton sivuilta löytyneet Kiltatiedotteet. Kiltatiedote 1/2022 on luettavissa täältä.

Kiltatiedote 4/2021

Voimisteluliiton sivuilta löytyneet Kiltatiedotteet. Kiltatiedote 4/2021 on luettavissa täältä.

Killan perinteinen kynttiläilta 23.11. klo 18

Liikuntaseura Vihti Gym ry:n perinteinen kiltailta Nummelan seurakuntatalolla

Vihti Gymin Kilta sai vuoden tauon jälkeen järjestää perinteisen kynttiläillan Nummelan seurakuntatalolla.  Paikalle saapui tuttuja kiltalaisia parisenkymmentä.  Puheensorina ja useat halaukset kertoivat siitä, että läheiset ystävät tapasivat pitkän tauon jälkeen toisensa.  Tietynlaista varovaisuutta tilaisuudessa aiheutti tietysti koronavirus.   Kiltaillan avasi juhlavasti Vihti Gymin voitokas Korennot-joukkue esityksellään Cafe Parisienne.  Esitys oli niin kaunis, että joukkueen piti esittää se katsojien toivomuksesta kahdesti.

Varsinaisen tilaisuuden avasi kiltavastaava Tuulikki Lindström Tapiolan kuoron äänitteellä Arkihuolesi kaikki heitä. Tallennemusiikki korvasi koko illan ajan perinteisen yhteislaulun.  Seuraavaksi ohjelmassa oli kynttiläseremonia.  Punainen rakkauden, keltainen viisauden, sininen uskollisuuden, vihreä ymmärtämyksen sekä valkoinen ikuisen ystävyyden kynttilä sytytettiin koristamaan juhlapöytiä. Tämän jälkeen vuorossa oli Lopen lapsikuoron esitys, Elämä on kuin villasukka.

Kiltaillassa muistetaan aina pyöreitä vuosia täyttäneitä.  Tällä kertaa lahjan saivat Tuula Lehtola, Ulla Lindqvist ja Anneli Annala. Tilaisuudessa oli iloksemme kolme yli 90-vuotiasta kiltalaista, Arla Kaurila, Eila Jylhänkoski ja Margareta Laakso.       

Historiakatsauksessaan Tuulikki kertoi mm. 125 vuotiaan voimisteluliiton, 70 vuotiaan kiltatoiminnan ja Vihti Gymin killan historiasta. Tuulikki kertoi myös, miten voimakkaasti nuorten voimistelijoiden esitykset tuovat lämpimät muistot omista voimisteluesityksistä – eli voimistelu liikuttaa myös tunteita.

 45 vuotta täyttäneen liikuntaseura Vihti Gym ry:n (aikaisemmalta nimeltään Vihdin naisvoimistelijat ry) perustaja ja ”kantaäiti” Varpu Joenrinne kertoi puolestaan seuran perustamisesta, siinä esiin nousseista haasteista ja seuran nopeasta kehityksestä Suomen yhdeksi suurimmista ja menestyneimmistä voimisteluseuroista.  

Nämä puheenvuorot saivat arvoisensa päätöksen Cantores Minores kuoron tallenne-esityksellä En etsi valtaa loistoa.

Seurakunnan terveiset tilaisuuteen toi pastori Wille-Hermanni Riekkinen.   Hän kertoi tarinan, jossa kaksi pikkupoikaa oli lähtenyt hiihtoretkelle.  Latu haarautui kahteen lenkkiin, joista toinen oli 2 km ja toinen 10 km.  Pojat olivat koulussa opiskelleen mittojen lyhenteitä – kuten kilometrit, markat ja grammat. Ehkä pojat eivät olleet vielä oppeja sisäistäneet, kun he päättelivät että 10 markkaa on parempi kuin 2 markkaa.  He lähtivät matkaan ja sinnittelivät pitkää reittiä eteenpäin.  Lopen uupuneina he olivat jääneet levähtämään kuusen juurelle.  Tuolloin he havaitsivat vastaan hiihtävän miehen.  Tämä oli toisen pojan isä, joka oli lähtenyt etsimään poikia. Tarinan liikunnallisuus ja vertaus ihmisen vaelluksesta ja Luojan ohjauksesta sopi erinomaisesti kiltaillan henkeen.

Tilaisuus jatkui iltakahvien ja Tuulikin tuolijumpan merkeissä.  Tunnelmallisen päätöksen ilta sai Maa on niin kaunis- laululla.  Tämän kauniin laulun Kiltatoiminnan perustaja – Kaarina Kari – oli aikoinaan valinnut Kiltailtojen päätöslauluksi.

Kiltatiedote 3/2021

Voimisteluliiton sivuilta löytyvät kiltatiedotteet. 

Kiltatiedote 3/2021 on luettavissa täältä.

Kiltatiedote 2/2021

Voimisteluliiton sivuilta löytyvät kiltatiedotteet. 

Kiltatiedote 2/2021 on luettavissa täältä.

Kiltatiedote 4/2020

Voimisteluliiton sivuilta löytyvät kiltatiedotteet. 

Kiltatiedote 4/2020                                                                                                                   

on luettavissa Killan nettisivuilta.

Kynttiläilta peruttu

Vallitsevan tilanteen johdosta Killan perinteinen kynttiläilta on peruttu tältä vuodelta!

Kiltatiedote 3/2020

Voimisteluliiton sivuilta löytyvät kiltatiedotteet. 

Kiltatiedote 3/2020                                                                                                                   

on luettavissa Killan nettisivulla

 

Kiltatiedote

Voimisteluliiton sivuilta löytyvät kiltatiedotteet. 

Kiltatiedote 1/2020                                                                                                                   

on luettavissa Killan nettisivulla

avaa linkistä

Vihti-Gymin sydämellinen kiltailta Nummelan seurakuntatalolla

Jälleen kerran Vihti-Gymin kiltalaiset kokoontuivat kynttiläiltaan Nummelan seurakuntatalolle. Tilaisuuden ohjelmasta huolehti tuttuun tapaan Tuulikki Lindström. Seurakuntaa edusti pastori Tuula Kiiski. Lämminhenkisessä puheessaan hän kertoi Jeesuksesta historiallisena henkilönä ja Jeesuksen syntymään liittyvistä historiallisista tapahtumista. Vihti-Gym muisti pyöreitä vuosia täyttäneitä lahjoin. Huomattavaa on, että neljä kiltalaista on saavuttanut 90 vuoden iän ja yksi täyttämässä vuoden vaihteessa. Kiltaäitinä koko toiminnan ajan toiminut Kaisa-Liisa Porthan jätti Killalle hyvästit muutettuaan syksyllä Espooseen. Häntä Vihti-Gym muisti kukkasin.

Tällä kertaa kiltalaiset toivat esille asioita, jotka ovat hyvin. Lisäksi he kertoivat mielipiteitään Vihti-Gymistä, killasta ja nyt vietetystä illasta. Alla on kooste kiltalaisten ajatuksista.

Hyvinä asioina mainittiin

• terveys, perhe, harrastukset, hyvät ystävät, jotka aidosti välittävät
• joka aamu pääsee liikkeelle – jalat toimii
• aamujumppa herättää kropan
• päästä jumppaamaan ja tuolista ylös
• eläkeläisen vapauden ilo

Ajatuksia Vihti-Gymistä

• jumpat ovat elämän jatkunut terveyden pohja ja elämän kohokohtia
• Yhdistää hyvät ystävät ja tuo lämmintä yhdessäoloa
• antaa virtaa ja ystäviä elämään
• erinomaisesti menestyneet kilparyhmät

Ajatuksia killasta

• Kiltaillassa tapaa ystäviä, joita muutoin näkee harvoin, kun enää ei jaksa jumpata
• Kiltailta on tärkeä ja lämminhenkinen jumppareiden tapaaminen
• Kiltailta aloittaa joulun odotuksen ja tuo voimaa pimeyden voittamiseen

Kiltailta on tilaisuus, jossa kaikki ovat todellisesti läsnä omana itsenään. Ilta aloitetaan ja hyvästit heitetään lämpimin halauksin hyvillä mielin.

Muistiin merkitsi Viola Ikonen

Metsään meni!

Nimittäin Ystävyyden Killan ja Vihdin sydänyhdistyksen reipas joukko helteisenä toukokuun päivänä. Meitä
oli bussilastillinen ulkoilijoita tutustumassa Suomen luontokeskus Haltiaan Espoon Nuuksiossa. Ensin
tepastelimme Maahisenpolkua EU-rahoilla rakennetulle näköalapaikalle. Siellä nojailimme tukeviin
kaiteisiin ja ihailimme auringossa kimaltelevaa Espoon Pitkäjärveä ja keväisen metsän heleää vihreyttä
tummempien havupuiden lomassa.

On se onni, että tällainen luontoparatiisi on ymmärretty säästää rakentamiselta, totesimme.

Matka jatkui, kun olimme ensin haukanneet happea Tuulikin ohjaaman asahin opeilla. Reippaimmat ottivat
Maahisenpolun lisäksi vielä kiepauksen Päivättärenpolulla. Muutamat meistä pulahtivat uimaan
Pitkäjäveen. Vesi oli jo lähes kesäisen lämmintä.

Ulkoilun jälkeen maistui Haltian ravitolan herkullinen lounas: Runsas salaattivalikoima, varhaiskaalikeitto ja
ah, ne taivaalliset letut, hillo ja kermavaahto!

Vatsa täynnä teimme Haltian näyttelyssä virtuaalimatkan Suomen luonnon ihmeiden pariin, ihailimme
gallerioiden luontokuvia ja Philippa Loikkasen taidokkaita huovutettuja eläinpatsaita sekä hekotimme
maailman hassuimmille eläinkuville. Katutaiteilijat oli päästetty temmeltämään Haltian ulkoalueelle ja
tarjolla oli jänniä luontograffitteja.

Liikunta, luontokulttuuri ja reipas seura virkistivät!

Leena Packalén

Meitä yhdistää liikunnan ilo:)

 

Liikuntaseura Vihti-Gym ry:n kilta on toiminut kymmenen vuotta

 

Vihti-Gymin kiltalaiset viettivät perinteistä kynttiläiltaa muistojen merkeissä.  Kilta perustettiin kymmenen vuotta sitten.  Merkkivuotta juhlistettiin Nummelan seurakuntatalolla. 

Kymmenennen kerran sytytettiin kiltaperinteen mukaisesti kynttilät: valkoinen ikuisen liekin, punainen rakkauden, vihreä ymmärryksen, sininen uskollisuuden ja keltainen viisauden kynttilä.

Tuulahduksen nuoruuden innosta ja tunteiden myllerryksestä toivat Korennot-joukkueen voimistelijat.  Heidän lämminhenkinen esityksensä ”Tyttö, sinä tunnet” kuvasi kauniisti ja raikkaasti niitä ajatuksia, joita nuoren tytön mielessä liikkuu.  Kiltalaiset ottivat ilolla vastaan tämän nuorten tervehdyksen.

Kirkkoherra Valkeapää toi esiin puheessaan Suomen itsenäistymisen.  Hän totesi, että lähes kaikki meistä suomalaisista on sodan haavoittamia.  Sodan myötä ihmiset vaikenivat ja potivat itsekseen sodan aiheuttamia haavojaan.  Vaikeneminen on kuulunut suomalaisuuteen ihan näihin päiviin asti.

Tunnelma keveni erityisesti kun kiltalaiset muistuttivat Valkeapäätä ensimmäisestä kiltaillasta, jossa hän oli esittänyt kiltalaisille tehokkaan alaselän venytysliikkeen.  Notkeasti hän edelleen heitti jalkansa pöydälle ja taivutti ylävartalon jalan päälle.

Aikaisempien vuosien malliin Vihti-Gym muisti pyöreitä vuosia täyttäneitä:  Eila Jylhänkoski, Arla Kaurila, Aune Evelä,Elina Tähkiö-Niemimaa, Leila Pöyhönen, Ulla Linnavuori, Varpu Joenrinne.

Varpu Joenrinne kertoi entisestä ja nykyisestä seuratyöstä, jossa edelleen tärkeintä on innostus ja liikunnan palo. Ystävyys ja yhteisöllisyys korostuu kiltalaisten tapaamisissa yhdessä jumppaamisen lisäksi. Kiltailta jatkui joululaulujen ja kahvittelun merkeissä. Kiltaemäntä Tuulikki Lindström luki tilanteeseen sopivan eläkkeelle jääneen piispan, Irja Askolan runon:

Ikä
on pääoma
joka pysyy
ja tarjoutuu
käyttöön päivittäin
Lahja
jonka avaamiseen
on aikaa
koko elämä.

Ilta päättyi perinteen mukaan ”Maa on niin kaunis” -lauluun. Iloisissa merkeissä heitimme hyvästit toisillemme. Oli mieltä lämmittävää taas tavata!

Kotiin ajaessani palautui ajatus, että kiltailta avaa oven joululle.  Vuosi on edennyt vaiheeseen, jolloin tuuli ja sade ruoskivat ihmisiä ja pimeys sulkee heidät syliinsä.  Samanaikaisesti syttyvät jouluvalot valaisemaan sekä pimeän maiseman että ihmisten mielen.  Valo nujertaa pimeyden!

Muistiin merkitsi Viola Ikonen

 

Vihti Gymin kiltailta ja elämän tilkkutäkki!

Jo yhdeksännen kerran Vihti-Gymin kiltalaiset kokoontuivat 30.11.2016  kynttiläiltaan seurakunnan tiloissa. Kiltalaisten kohtaaminen oli käsin kosketeltavan lämminhenkinen.  Vaikka osa kiltalaisista tapaa toisensa vain kynttiläillan merkeissä – sydänystävät kohtaisivat!

Perinteen mukaan killassa muistettiin pyöreitä vuosia täyttäneitä.  Tällä kertaa muistolahjan saivat Anneli Repo ja Tuula Lehtola sekä Tuulikki Lindström, joka toimi illan emäntänä.

Kynttiläseremonian ja joululaulujen lisäksi kiltalaiset keskustelivat kokemuksista, toiveista, odotuksista ja haaveista.

Keskusteluissa elämänkokemukset vaihtelivat omien vanhempien evakkomatkasta, nuoren lesken vaiheisiin ja lämpimiin muistoihin kiltalaisten ulkomaanmatkoilta. Monella kiltalaisella on jo lapsenlapsia ja osalla jopa lapsenlapsen lapsia. Kävi ilmi, miten tärkeä osa elämää nuo nuoret sukupolvet ovat.  He antavat elämälle sisältöä, sykettä ja uskoa tulevaisuuteen.

Keskustelua käytiin nyky-yhteiskunnan monipuolisesta tekniikasta ja siitä, miten näppärästi jopa muutaman vuoden ikäiset lapset käsittelevät tietoteknisiä välineitä.  Osa kiltalaisistakin hoitelee asiansa älypuhelimilla ja tietokoneilla.

Monen toiveena oli hyvä terveys ja mahdollisuus liikkua. Toive maailmanrauhasta sai kiltalaiset vakavoitumaan.   Tiedotusvälineet kun tuovat maailman kriisit jokapäiväiseen elämään – kaikkien olohuoneeseen. Myös yksinäisyys antoi ajattelemisen aihetta. 

Kiltalaiset ovat jo kypsiä naisia, mutta ulkonäkö, hiukset ja niiden harmaantuminen sai myös jutustelua aikaan.  Olipa joukossa sellaisiakin, joiden hiukset ovat säilyneen vuosikymmenten saatossa täysin muuttumattomina.

Parituntinen vierähti nopeasti ja hyvästit heitettiin iloisissa merkeissä. 

– Olipahan pöyhitty yhdessä elämän tilkkutäkkiä! 

Seurakunta tarjosi illan aikana kiltalaisille jälleen kerran herkullista kahvileipää kahvin ja mehun kera. Sydämellinen kiitos seurakunnalle!

Tuulikki Lindström, joka toimi 10 vuotta Suomen Voimisteluliiton kiltatyöryhmän puheenjohtajana, luki kiltalaisille Rauman Naisvoimistelijoiden kiltalaisen ja räppärimummon Aino Räsäsen laatiman runon, jossa kiteytyivät kiltalaisten ajatukset ja kokemukset

Yhteiskunnan pylväät
Minäkin pahoitin mieleni tässä varhaisaamun hämärässä.
Kun minä aukaisin radion, kuulin että vanhukset taakka on. 
Yhteiskunta ei kestä tätä. On hallituksella suuri hätä.
Sotesta on tehtävä ohjelma uusi, muutettava kohdat viisi ja kuusi.

Istuin ja mietin muutosta tätä, minullekin tuli jo henkinen hätä.
Ennen me oltiin kestävyys tae, milloinka meistä tuli kestävyys vaje?

Vaikka meillä on harmaita hapsia autamme hoivaamme lastemme lapsia,
puoliso, kumppani avun meiltä saa, vain voima ja taito sitä rajoittaa.
Naapurin mummokin voi avun saada mut kaikkina päivinä sitä ei voi taata.
Näinhän me korvaamme ihmistä monta, luetella kaikkea on mahdotonta.

Alennusmyynnissä kuka on ensin, minäkin kolmella jalalla lensin.
Euroja kannamme kaupan kassaan, kassan leidit ilolla passaa.
Kirkossa kuuluu laulumme oiva, kas kun parvella sävel on soiva.
Teatterin kassalla ryntäys on suuri, minäkin sain lipun juuri ja juuri.
Konserttiin tehdään porukalla retki silloin kun meillä on sopivainen hetki.
Näitä kun mietin, minä olin ylväs,
mehän tässä olemmekin yhteiskunnan pylväs.

Iltamme päättyi perinteiseen sisarpiiriin ”Tää ystävyys ei raukene…” ja loppulauluun
”Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas…”
 

Muistiin merkinnyt Viola Ikonen

 

Vihti-Gymin kynttiläilta – osallistujat 23-93-vuotiaita!

Liikuntaseura Vihti-Gymin kilta on perustettu vuonna 2007.  Joka vuosi kilta on kokoontunut seurakunnan tiloissa näin joulun alla viettämään kiltaperinteeseen kuuluvaa kynttiläiltaa.  Niin nytkin.  Nummelan seurakuntatalolle kokoontui yli kaksikymmentä kiltalaista ja lisäksi paikalla oli kaksi seuran johtokunnan jäsentä – sekä perinteen mukaan kiltalaisten toivomuksesta kirkkoherra Pekka Valkeapää. Tilaisuuden emäntänä toimi tänäkin vuonna ikivireiden ohjaaja Tuulikki Lindström.  Hän kertoi, että Kaarina Kari aloitti Suomen Voimisteluliiton kiltatoiminnan 65 vuotta sitten, jolloin osa Vihti-Gymin nykyisistä kiltalaisista eli jo ruuhkavuosiaan.  Tuulikin mukaan kiltatoiminta vaihtelee seuroittain seuran resurssien ja omien tarpeiden mukaan.  Tiukkoja sääntöjä ei ole – toki on malleja siitä, mitä toiminta voi pitää sisällään. Tämän jälkeen oli kynttiläseremonian vuoro.  Sytytettiin sininen, vihreä, punainen ja keltainen kynttilä. Valkoinen paloi koko tilaisuuden ajan.  Se olisi sammutettu, jos killan jäsenistä olisi vuoden aikana nukkunut pois.

Vihti-Gym muisti myös pyöreitä vuosia täyttäneitä kiltalaisiaan.  Sirkka Syrjänen oli täyttänyt kuluvan vuoden aikana 85 vuotta ja Ethel Kykkänen 75 vuotta. Kirkkoherra Valkeapää siirsi puheessaan kiltalaisten ajatukset tiukasti tämän päivän Suomeen.  Hän kertoi, miten ratkaisevasti elämä on Suomessa muuttunut kuluvan syksyn aikana.  Elokuussa hän oli viettänyt Riuttarannassa lapsensa häitä ja muutama viikko sen jälkeen Riuttarannasta oli tullut turvapaikanhakijoiden väliaikainen koti. Valkeapää oli poikennut paikalla juuri kun turvapaikanhakijat olivat viettäneet pyhiinvaelluksen päättymisen juhlaa.  Tilaisuudessa miehet ja lapset olivat tanssineet ja naisväki seurannut tapahtumaa tanssivan joukon ympärillä.  Valkeapää oli heittäytynyt mukaan tanssiin.  Tämä on ollutmerkittävä tapahtuma maahan juuri saapuneille, eri uskontoa edustaville ihmisille. Toisen uskontokunnan korkea edustaja osoittaa arvostusta tulemalla mukaan heidän omaan juhlaansa! Valkeapää korosti puheessaan avaramielisyyttä ja sitä, että kaikki ihmiset kaipaavat rauhaa, rakkautta, ruokaa ja katon pään päälle.

Liikuntaseura Vihti Gym ry:n entisen Vihdin naisvoimistelijat ry:n perustajan Varpu Joenrinteen toivomuksesta kiltalaiset kukin vuorollaan kertoivat elämästään ja kokemuksistaan.  Tässä yhteydessä todettiin, että kiltalaisista Helena Laustio ja Elina Tähkiö-Niemimaa ovat osallistuneet Vihdin naisvoimistelijat ry:n perustamiseen vuonna 1976.

Puheenvuoroissa tuli esille kiltalaisten vahva kiintymys liikuntaan, sen mukanaan tuomiin ystävyyssuhteisiin ja kiltatoimintaan.  Liikunnan tärkeydestä kertonee esimerkiksi se, että kiltalaisten seniori 93-vuotias Margaretha Laakso kertoi harrastavansa muun ohessa myös senioritanssia.

Kilta-ilta päätettiin perinteen mukaan ”Maa on niin kaunis” joululauluun.  Tilaisuus oli välitön ja lämminhenkinen.  Jälleen kerran kilta-ilta avasi rauhallisen, tunnelmallisen jouluajan. Tässä yhteydessä on hyvä välittää kiitokset Vihdin seurakunnalle ja kaikille osallistujille.  Teitte tunnelman!

Teksti: Viola Ikonen

Seitsenvuotias Vihti-Gymin kilta kokoontui suurella joukolla Nummelan seurakuntatalolla

 

Tiistaina 11.11.2014 oli Vihti-Gymin Killan kynttiläilta Nummelan seurakuntatalolla.  Kiltalaisten lisäksi tilaisuudessa oli mukana johtokunnan jäseniä ja jumppareita, jotka halusivat tulla tutustumaan Killan toimintaan. Seurakunta tarjosi jälleen kerran puitteet ja pöydän antimet – joista lämmin kiitos.

Kiitokset kuuluvat myös kirkkoherra Pekka Valkeapäälle, joka toi seurakunnan terveiset tilaisuuteen.  Hän kertoi henkilökohtaisesta elämästään ja sai kiltalaisten suosionosoitukset mainitessaan, että hän on saanut lapsenlapsen, jonka on luvannut viedä mustikkametsään ”hyttysten ruuaksi”, mutta myös saattaa liikunnan pariin. Valkeapään puheen teemana oli liikunnan lisäksi olemisen olennaisuus.

Tilaisuudessa muistettiin vuoden aikana pyöreitä vuosia täyttäneitä Eeva Heinoa 80 vuotta ja   Hilkka Haaparantaa 85 vuotta.

Tuulikki Lindström, joka toimii Ikivireiden jumpparyhmän vetäjänä, toimi myös kynttiläillan emäntänä.  Hän kertoi kiltatoiminnan historiasta, sen perustajan Kaarina Karin toiminnasta ja persoonallisesta tavasta ohjata liikuntaa, joka poikkesi melko tavalla nykymuotoisesta, jota Vihti-Gymissäkin nyt toteutetaan – Ajatellaanpa vaikkapa kilpa-cheerleading -joukkueita!

Myös kiltatoiminta on vuosien saatossa muuttunut melkoisesti.  Aikoinaan kiltalaiset pukeutuivat kansallispukuihin ja seremoniat tapaamisissa olivat hyvin muodollisia.  Tänä päivänä liikuntaseurojen killat toimivat jäsenten omien toiveiden ja tarpeiden mukaan.

Illan aikana Tuulikki ohjasi kiltalaiset mukaansatempaavasti iloiseen tuolijumppaan – mutta myös hartaisiin tunnelmiin joululaulujen myötä.

Tilaisuuden päätteeksi kuultiin ajatuksia herättävät sanat:
”Tarvitaan tunnetta ja vaistoa.
Tarvitaan arvoja, joita ei opita tiedolla vaan tunteella.
Tarvitaan uskallusta kohdata itsensä, että voi kohdata toisen.
Välittäminen on tahtomista.
Sitä, että tahtoo olla ihminen, itsenään ja toiselle; kuuluu johonkin.
Kuuluminen johonkin on tärkeimpiä pätevyysvaatimuksia tässä liikkuvuuden maailmassa.
Että olisi silmät ja kaksi kättä, itkun lupa tulla ja ilon helistä.
Olisi ihminen ihmiselle!”
Kiltaperinteeseen on kuulunut alusta asti päättää ilta tunnelmallisesti laulaen -Maa on niin kaunis – ja tätä perinnettä noudatetaan Vihti-Gyminkin kynttiläillassa. Tilaisuus päätetään ”sisarketjuun” ja Ystävyyslauluun:

Tää ystävyys ei raukene,
vaan kestää ainiaan.
On suuri silloin riemumme,
kun jälleen kohdataan.
Tiet voivat kauas loitota
Jää muistot sydämiin.
Siis kiitos vielä kaikesta
ja terve, näkemiin

Laati Viola Ikonen

Lisää kuvia Kynttiläillasta löytyy Kuvagalleriasta.

Seuran jäsenmaksu

Vihti-Gymin Kiltaan kuuluminen edellyttää seuran jäsenyyttä, eli jäsenmaksun maksamista. Mikäli jäsen ei käy seuran jumpissa, hän maksaa vain kannatusjäsenmaksun 25 €. Jos hän lisäksi käy seuran jumpissa, maksaa hän myös aikuisten kausimaksun. Eläkeläiset ovat oikeutettuja eläkeläisalennukseen, jolloin he ilmoittautuvat eläkeläisiksi jäsenrekisterissä. 

---

Vihti-Gymin Killan Kynttiläilta 20.11.2012

Vihdin seurakunta tarjosi tiistaina marraskuun 20. päivänä Vihti-Gymin kiltalaisille jälleen kerran mahdollisuuden viettää kiltaperinteeseen olennaisena osana kuuluvaa kynttiläiltaa Nummelan seurakuntatalolla. Seurakunnan edustajana läsnä oli kiltalaisten toivomuksesta kirkkoherra Pekka Valkeapää. Kirkkoherra kertoi lapsuutensa vaikuttajasta -enostaan, jonka vierailua hän oli odottanut innokkaana.  Eräänä teemana Valkeapään puheessa oli vetovoimaisuus, joka oli myös 24.11.2012 pidetyn valtakunnallisen kiltatapahtuman pääteema.

Voimisteluliiton kiltatoiminta alkoi v.1950.  Tuolloin kiltaan pääseminen edellytti pitkää jäsenyyttä seurassa sekä suosituksia hakijan sopivuudesta.  Toimintaan kuului tuohon aikaan juhlavia seremonioita, joihin osallistuttiin kansallispuvuissa.   Nykyisin killan jäseneksi voi liittyä 25 vuotta täytettyään ja kuuluttuaan viisi vuotta johonkin Voimisteluliiton jäsenseuraan.   Kiltalaisten ulkoisena tunnuksena on kiltamerkki.  Voimisteluseurat voivat hyvin itsenäisesti päättää kiltatoiminnan laadusta ja laajuudesta.  Vihti-Gymin kilta toimii epämuodollisesti, mutta perinteitä kunnioittaen. Kiltaillassa sytytettiin jälleen kerran punainen rakkauden, vihreä ymmärryksen, sininen uskollisuuden ja keltainen viisauden kynttilä.

Kiltalaisista valtaosa voimistelee Tuulikki Lindströmin ohjaamassa Ikivireät- ryhmässä.  Tämän lisäksi kiltalaiset tapaavat vuosittain kerran pari ulkoilun merkeissä. Vihti-Gymin kiltaäitinä toimii Kaisu Porthan Otalammelta ja yhdyshenkilönä pitkäaikainen toimija,Voimisteluliiton kiltatyöryhmän pj. Tuulikki Lindström. Killan tarkoituksena on koota seuran jäsenet ystävyyttä ja henkistä vireyttä ylläpitäväksi piiriksi. Siellä toteutetaan entisajan kilta-ajatusta sovellettuna Voimisteluliiton ja liikuntaseuran henkeen.  Toimintamuotoja ovat liikuntatilaisuudet, retket, esitelmät ja toveri-illat.

Illan aikana suunniteltiin killan kevätretkeä toukokuussa ja muisteltiin, minkälaisia vaikutteita ja vaikuttajia kiltalaisten lapsuudesta löytyi.

Kynttiläilta päättyi perinteen mukaan yhteislauluun ”Maa on niin kaunis”, jonka jälkeen oli hyvä siirtyä joulunodotustunnelmiin seuraavin lausein.

”Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.
On suuri silloin riemumme kun jälleen kohdataan.
Tiet voivat kauas loitota, jää muistot sydämiin.

Siis kiitos vielä kaikesta ja terve näkemiin.”

Teksti: Viola Ikonen
Kuva: Pekka Valkeapää

Lisää kuvia Kynttiläillasta löytyy Kuvagalleriasta.

---

SAARENMAAN MATKA KESÄLLÄ 2012

Voimisteluliiton kiltalaiset vierailivat alkukesästä Saarenmaalla, jossa Vihti-Gymin kiltalaisia oli mukana 8. Ohessa Leena Packalenin kirjoittama matkakertomus retkestä Saarenmaan nurmille.  

Saarenmaan nurmilla

Meitä oli 47 kiltalaista ja heidän ystäviään: punapäitä, ruskeatukkaisia, blondeja ja harmaahapsia. Kaikki yhtä reippaita ja nuorekkaita. Yhteinen kaipuumme oli kokea Saarenmaan nurmien kesäinen yö – tai no ainakin reippailla, tutustua pellavapään kotisaaren nähtävyyksiin ja nauttia toistemme seurasta.

Yöjunat, bussit ja taksit kiidättivät muorit, kapsekit ja kassit – ja yhden vaarinkin – ympäri Suomea Helsingin Katajanokan terminaaliin maanantaina 4.6. Riemukkaita jälleennäkemisen halauksia vaihdettiin, kun aikaisemmilta matkoilta, kiltapäiviltä ja voimistelutapahtumista tutut taas kohtasivat. Parin tunnin laivamatka Tallinnaan oli juuri sopiva aika päivittää kuulumiset, haukata lounasta ja juoda kuppi kahvia tai teetä vahvikkeeksi edessä olevalle bussimatkalle.

Sirje avasi aistimme Virolle
 

Tallinnan satamassa meidät otti hoitoonsa Sirje, osaava ja hauska matkaoppaamme. Hän avasi aistimme Virolle kertomalla veljeskansan värikkäistä ja dramaattisista historian käänteistä, nykypäivän virolaisten elämästä, luonnosta, nähtävyyksistä, kulttuurista ja kirjallisuudesta. Sirjen historianluennot olivat värikästä henkilökavalkadia. Mukaan pääsivät niin tsaarittaret, kartanonherrat, ritarit, piispat kuin Paskasäkin Mattikin. Bussimatka halki Tallinnan kaupungin ja Länsi-Viron maisemien Virtsun satamaan sujui kuin huomaamatta Sirjen tarinoita kuunnellessa. Virtsussa lastauduimme autolauttaan. Pikaisen välipalan nauttimisen lomassa jätimme mantereen taaksemme ja rantauduimme parinkymmenen minuutin jälkeen Muhun saarelle. Sirje kehua retosteli uppoamatonta autolauttaa: laivan uppouma on neljä metriä ja vettä alla vain viisi. Muhun saarelta Saarenmaalle päästiinkin sitten pengertietä joutsenten pesäpuuhia tarkkaillen. Halki Saarenmaan, ohi muutamien kylien, peltojen ja katajaniittyjen saavuimme saaren pääkaupunkiin Kuresareen ja majoituimme ruusujen keskelle kylpylähotelliin, jossa hotellihuoneiden avaimenperätkin on koristeltu ruusukuvioin.

 

Jumppaa ja Kuresaaren kävelyä
 

Tiistaina pääsimme tosi toimiin. Aamiaisen jälkeen venyttelimme jäsenet vetreiksi Tuulikin tehokkaassa aamujumpassa. Siinä me tädit peppuilimme hotellin pihassa viereisen kirkontornin katveessa ja naakkojen nauraessa, mutta hyvältä tuntui. Sitten Sirje otti meidät taas huomaansa ja kävelytti Kuresaaren nähtävyyksillä. Näimme upean piispanlinnan muureineen ja valleineen, kuulimme mielenkiintoisia otteita sen ja sen hallitsijoiden historiasta. Ja kaikki uskalsimme kurkistaa siihen vankityrmään, jonne muurattuna muuan ritari riutui 300 vuotta rakkautensa tähden. Iso osa kapusi myös portaat, joita pitkin piispa pakeni piiloon kattotasanteelle vaaran uhatessa. Ketterä on piispan pitänyt olla, totesimme.

Kuresaari-kierroksen jälkeen jäi mukavasti aikaa lounastaa kaupungin viihtyisissä terassikahviloissa ja sitten olikin aika kokoontua hotellin allasosastoon Tuulikin vesijumppaan. Illalla viihdytimme vielä toisiamme ja muitakin hotellivieraita lauleskelemalla hotellin ala-aulassa Maijan johtaessa ”kööriä”.

Kirkkoja, kraattereita ja tuulimyllyjä
 

Keskiviikko avattiin taas lihashuoltojumpalla, jotta jaksettiin istua bussissa kierros Saarenmaan nähtävyyksillä. Sirje oli valinnut meille kaksi keskiaikaista kirkkoa, joiden veistosten, seinämaalausten ja lasimaalausten hienoudet avautuivat hänen opettavaisten kertomustensa kautta. Kaikki muistamme pitkään Pyhän Nikolauksen ja kolmen vanhanpiian tai Pyhän Katariinan tarinat. Opimme, kuinka muutaman sadan hengen seurakunnat kamppailevat pitääkseen kirkkonsa pystyssä.

Sirje esitteli meille myös tuulimyllykylän ja sen yhteyteen rakennetun käsityöpajan, jonne perheet voivat tulla kokeilemaan perinteisiä käsityötaitoja: taontaa, kudontaa, karstausta, kehräystä, leivontaa, savenvalantaa…

Itse rakennuksessa sai ihastella paikallista kivirakentamisen taitoa ja sitä, miten uutta ja vanhaa voi taidokkaasti yhdistää.

Kävimme myös kraatterijärvellä. Siellä tapasimme innokkaan kraatteritutkijan joka hengästyttävää vauhtia selvitti meille myös kaikki Suomeen osuneet meteoriitit.

Perinnepäivällinen haitarimusiikilla
 

Vesijumpan vetreyttäminä kokoonnuimme illalla Kuresaaren tuulimyllyravintolaan päättäjäispäivälliselle. Perinneateria sisälsi perunapannukakkua smetanan kera, kanaa ja kasviksia ja jälkiruoaksi talkkunavaahtoa. Hyvää ja ravitsevaa. Aterian aikana meitä viihdytti paikallinen haitarivirtuoosi kansansävelmillä, joita emme tietenkään malttaneet olla laulamatta mukana.

Torstai-aamuna mattimyöhäiset ehtivät vielä tuliaisotoksille ja kassit täyttyivät Saarenmaan limpuista, katajasiirapista, villaneuleista ja suklaasta. Ja aika monella keikkui ihka uusi käsilaukku kainalossa tai huippuedulliset kesäkengät jalassa.

Sirjen jätimme kotisaarelleen ja paluumatkan Suomen lautalle selvitimme jo omin voimin ja yhteislaulun siivittämänä. Ruuhkaisella lautalla muiden kotiinpalaajien joukossa saavuimme sitten Katajanokan laituriin, jätimme haikeat jäähyväiset ja kukin suuntaisi taas takaisin kotikonnuilleen, pisimmälle matkaajat yöjunassa torkkuen.

Sääkin suosi meitä
 

Matka oli antoisa. Sää suosi niin, ettemme koko aikana saaneet sadetta, vaikka välillä uhkaavia pilviä taivaalle kertyikin. Ohjelmaa oli sopivasti ryhdittämään päiviä ja vapaa-aikaa riittävästi niin ostoksiin kuin kylpylän tarjoamiin hoitoihinkin. Matkanjohtajat Tuulikki ja Maija osasivat luoda ystävällisen ja innostuneen tunnelman. Seura oli virkeää ja matkailun riemuihin ja vaivoihin tottunutta. Hotelli oli viihtyisä etenkin, jos piti ruusuista. Ruoka oli maittavaa ja lopulta joukkomme ”suolistoinvaliditkin” saivat gluteenittomat vaihtoehtonsa, kun henkilökuntaa oli opastettu Sirjen avustuksella.
 

Leena Packalen

Vihti-Gymin killan johtokunta
 

Emännistö eli Killan johtokunta

Kiltaäiti = puheenjohtaja Kaisu Porthan

Kiltaemäntä = varapuheenjohtaja Tuulikki Lindström

Muistiinmerkitsijä = Aulikki Joenrinne

Raha-arkun vartija = rahastonhoitaja Virpi Leino

Jäsenkortiston hoitaja, tiedottaja, virallinen k-postin saaja = Tuulikki Lindström
 

Kiltatoiminnasta
 

Svolilainen kiltatoiminta käynnistyi 15.4.1950 professori Kaarina Karin ja Helsingin Naisvoimistelijoiden toimesta. Uskollisuuden Kilta toimii nyt 120 jäsenseurassa ja kiltalaisia on n. 3000.

Uusia kiltoja perustetaan edelleen vuosittain. Osana pääseuraa toimivan U-killan voi perustaa kymmenen vuotta svolilaista toimintaa harjoittanut seura. Killan jäseneksi voi liittyä 25 vuotta täyttänyt ja 5 vuotta johonkin Svolin jäsenseuraan kuulunut nykyinen tai entinen jäsen.

Killan toiminta perustuu ystävyyden, yhteisten liikuntakokemusten ja –muistojen vaalimiseen. Toimintamuotoina ovat liikunta eri muodoissaan, yhteiset tapaamiset, asiantuntijaesitelmät ja monipuoliset retket. Kukin kilta muokkaa toimintaansa itsensä näköiseksi Suomen Voimisteluliitto Svoli ry:n hallituksen vahvistamien sääntöjen puitteissa. Vihti-Gymin kilta perustettiin 15.4.2007. Killasta halutaankin kaikkia ikäpolvia kunnioittava, energininen ja sporttinen kilta, jossa useiden sukupolvien läsnäolo tuo rikkautta Killan jäsenille.

Vihti-Gymin uskollisuuden ja ystävyyden Killan perustaminen 15.4. klo 17 Ojakkalan koululla

Vihti-Gym on päättänyt perustaa uskollisuuden ja ystävyyden killan. Kilta on järjestyksessään 121. Suomen voimisteluliiton kilta. Ystävyyden ja uskollisuuden Killan tarkoituksena on koota seuran pitkäaikaiset jäsenet ystävyyttä ja vireyttä ylläpitäväksi piiriksi. Killan toimintamuotoja ovat esim. liikunta, illanistujaiset, retket ja esitelmät. Kiltalaisille järjestetään toimintaa myös alueellisesti ja valtakunnallisesti.

Vihti-Gymin kilta perustetaan 15.4.2007 klo 17 Ojakkalan koululla. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan perustamiskokoukseen.

Perustamiskokouksen jälkeen Killan johtokunta suunnittelee toimintaa tulevalle toimintakaudelle. Killan jäseneksi voi liittyä heti perustamispäivänä. Killan jäsenmaksu on vain 10 e toimintakausi (syksy ja kevät).

Tervetuloa tähän tärkeään tapahtumaan – Killan perustaminen on iso virstanpylväs koko seuralle!

Kiltatiedote 4/2020

Voimisteluliiton sivuilta löytyvät kiltatiedotteet. 

Kiltatiedote 4/2020                                                                                                                   

on luettavissa Killan täältä.