Kil­ta­tie­do­te 2/2023

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­neet Kil­ta­tie­dot­teet. Kil­ta­tie­do­te 2/2023 on luet­ta­vis­sa tääl­tä.

Kil­ta­tie­do­te 1/2023

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­neet Kil­ta­tie­dot­teet. Kil­ta­tie­do­te 1/2023 on luet­ta­vis­sa tääl­tä.

Kil­lan 15. kynttiläilta

Perin­tei­seen tapaan Vih­ti-Gymin Kil­ta kokoon­tui seu­ra­kun­ta­ta­lol­le viet­tä­mään vuo­tuis­ta kynt­ti­läil­taa.  Seu­ra­kun­ta antoi jäl­leen kil­lal­le mah­dol­li­suu­den kokoon­tua seu­ra­kun­nan tilois­sa ja se huo­leh­ti myös tilai­suu­den kahvitarjoilun. 

Pai­kal­le saa­pui pari­kym­men­tä rei­pas­ta kil­ta­lais­ta.  Tilai­suu­den aloit­ti seu­ran voi­to­kas Koren­not ryh­mä esi­tyk­sel­lään Sau­nan sulo, veden vil­po.  Seu­ra­kun­nan ter­veh­dyk­sen tilai­suu­teen toi kirk­ko­her­ra Pek­ka Valkeapää. 

Kil­ta­ta­paa­mi­nen jat­kui Valt­te­ri Tori­kan nau­hoi­te­tul­la esi­tyk­sel­lä — Maa­il­ma on kau­nis.  Tämän jäl­keen Tuu­lik­ki Lind­ström toi­vot­ti osal­lis­tu­jat ter­ve­tul­leik­si. Hän ker­toi kil­ta­toi­min­taan olen­nai­ses­ti liit­ty­väs­tä kynt­ti­löi­den sytyttämisperinteestä. 

Täl­lä ker­taa kynt­ti­lä­se­re­mo­nia sai eri­tyi­sen hil­jai­sen ja surul­li­sen sävyn.  Val­koi­nen kynt­ti­lä syty­tet­tiin vas­ti­kään pois­nuk­ku­neen Arla Kau­ri­lan muis­tok­si.  Het­ken hil­jai­suu­den jäl­keen kynt­ti­lä sam­mu­tet­tiin ja Tuu­lik­ki luki Aulik­ki Oks­a­sen runon Hyväs­ti. Kil­ta­lai­set muis­ta­vat Arlan pit­kä­ai­kai­se­na seu­ran voi­mis­te­li­ja­na, ohjaa­ja­na ja kil­ta­lai­se­na.  Muis­te­lu­het­ki pää­tet­tiin joululauluilla. 

Kirk­ko­her­ra Val­kea­pään puheen tee­ma­na oli elä­män rajal­li­suus ja iän tuo­mat rajoi­tuk­set ja toi­saal­ta ihmi­sen tai­toon elää hetkessä. 

Tämän vuon­na pyö­rei­tä vuo­sia täyt­tä­nei­tä oli seit­se­män: Eila Jyl­hä­kos­ki, Lei­la Pöy­hö­nen, Eli­na Täh­kiö-Nie­mi­maa, Ulla Lin­na­vuo­ri, Var­pu Joen­rin­ne, Tai­mi Hai­pus ja Rit­va Kei­no­nen. Seu­ra luo­vut­ti päi­vän­san­ka­reil­le pie­net muis­to­lah­jat. Täs­sä yhtey­des­sä Tuu­lik­ki luki Eli­na Sal­mi­sen runon — Ikä ei ole vain numero. 

Tilai­suus jat­kui kil­ta­lais­ten vilk­kaal­la pori­nal­la aihees­ta Ikä­vii­saus.  Ter­vey­den­hoi­to­neu­vos Lii­sa Olli­kai­nen on toden­nut: Jokai­sel­la iäl­lä on oma vii­sau­ten­sa, se ei ole rutii­nia eikä tie­tä­mis­tä.  Kil­ta­lais­ten kes­kus­te­lus­sa tuo­tiin esiin moni­puo­li­sia aja­tuk­sia iän tuo­mas­ta vii­sau­des­ta kuten mm koke­mus­asian­tun­ti­juus, suvait­se­vai­suus, roh­keus ja harkitsevaisuus. 

Tuu­lik­ki muis­tut­ti, että voi­mis­te­luseu­ro­jen kil­taan voi liit­tyä kaik­ki 25 vuot­ta täyt­tä­neet ja vii­si vuot­ta voi­mis­te­luseu­ras­sa toi­mi­neet.  Hän koros­ti eri­tyi­ses­ti sitä, että nuo­ret seu­ran jäse­net ovat läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leet kiltaan. 

Läm­min­hen­ki­nen tilai­suus pää­tet­tiin perin­tei­seen tapaan sisar­pii­ris­sä. Illan  lopuk­si lau­let­tiin  Maa on niin kau­nis kuten kaik­ki­na aikai­sem­pi­na­kin vuosina. 

Näin yksi kau­nis hel­mi lisät­tiin kil­ta­muis­to­jen arvok­kaa­seen ketjuun. 

Vio­la Ikonen 

Kil­ta­tie­do­te 4/2022

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­neet Kil­ta­tie­dot­teet. Kil­ta­tie­do­te 4/20222 on luet­ta­vis­sa tääl­tä.

Kil­ta­tie­do­te 3/2022

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­neet Kil­ta­tie­dot­teet. Kil­ta­tie­do­te 3/20222 on luet­ta­vis­sa tääl­tä.

Kil­ta­tie­do­te 2/2022

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­neet Kil­ta­tie­dot­teet. Kil­ta­tie­do­te 2/2022 on luet­ta­vis­sa tääl­tä.

Kil­ta­tie­do­te 1/2022

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­neet Kil­ta­tie­dot­teet. Kil­ta­tie­do­te 1/2022 on luet­ta­vis­sa tääl­tä.

Kil­ta­tie­do­te 4/2021

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­neet Kil­ta­tie­dot­teet. Kil­ta­tie­do­te 4/2021 on luet­ta­vis­sa tääl­tä.

Kil­lan perin­tei­nen kynt­ti­läil­ta 23.11. klo 18

Lii­kun­ta­seu­ra Vih­ti Gym ry:n perin­tei­nen kil­tail­ta Num­me­lan seurakuntatalolla

Vih­ti Gymin Kil­ta sai vuo­den tauon jäl­keen jär­jes­tää perin­tei­sen kynt­ti­läil­lan Num­me­lan seu­ra­kun­ta­ta­lol­la.  Pai­kal­le saa­pui tut­tu­ja kil­ta­lai­sia pari­sen­kym­men­tä.  Puheen­so­ri­na ja useat halauk­set ker­toi­vat sii­tä, että lähei­set ystä­vät tapa­si­vat pit­kän tauon jäl­keen toi­sen­sa.  Tie­tyn­lais­ta varo­vai­suut­ta tilai­suu­des­sa aiheut­ti tie­tys­ti koro­na­vi­rus.   Kil­tail­lan ava­si juh­la­vas­ti Vih­ti Gymin voi­to­kas Koren­not-jouk­kue esi­tyk­sel­lään Cafe Pari­sien­ne.  Esi­tys oli niin kau­nis, että jouk­ku­een piti esit­tää se kat­so­jien toi­vo­muk­ses­ta kahdesti.

Var­si­nai­sen tilai­suu­den ava­si kil­ta­vas­taa­va Tuu­lik­ki Lind­ström Tapio­lan kuo­ron äänit­teel­lä Arki­huo­le­si kaik­ki hei­tä. Tal­len­ne­musiik­ki kor­va­si koko illan ajan perin­tei­sen yhteis­lau­lun.  Seu­raa­vak­si ohjel­mas­sa oli kynt­ti­lä­se­re­mo­nia.  Punai­nen rak­kau­den, kel­tai­nen vii­sau­den, sini­nen uskol­li­suu­den, vih­reä ymmär­tä­myk­sen sekä val­koi­nen ikui­sen ystä­vyy­den kynt­ti­lä syty­tet­tiin koris­ta­maan juh­la­pöy­tiä. Tämän jäl­keen vuo­ros­sa oli Lopen lap­si­kuo­ron esi­tys, Elä­mä on kuin villasukka.

Kil­tail­las­sa muis­te­taan aina pyö­rei­tä vuo­sia täyt­tä­nei­tä.  Täl­lä ker­taa lah­jan sai­vat Tuu­la Leh­to­la, Ulla Lind­qvist ja Anne­li Anna­la. Tilai­suu­des­sa oli ilok­sem­me kol­me yli 90-vuo­tias­ta kil­ta­lais­ta, Arla Kau­ri­la, Eila Jyl­hän­kos­ki ja Mar­ga­re­ta Laakso. 

His­to­ria­kat­sauk­ses­saan Tuu­lik­ki ker­toi mm. 125 vuo­ti­aan voi­mis­te­lu­lii­ton, 70 vuo­ti­aan kil­ta­toi­min­nan ja Vih­ti Gymin kil­lan his­to­rias­ta. Tuu­lik­ki ker­toi myös, miten voi­mak­kaas­ti nuor­ten voi­mis­te­li­joi­den esi­tyk­set tuo­vat läm­pi­mät muis­tot omis­ta voi­mis­te­lue­si­tyk­sis­tä – eli voi­mis­te­lu lii­kut­taa myös tunteita.

 45 vuot­ta täyt­tä­neen lii­kun­ta­seu­ra Vih­ti Gym ry:n (aikai­sem­mal­ta nimel­tään Vih­din nais­voi­mis­te­li­jat ry) perus­ta­ja ja ”kan­ta­äi­ti” Var­pu Joen­rin­ne ker­toi puo­les­taan seu­ran perus­ta­mi­ses­ta, sii­nä esiin nous­seis­ta haas­teis­ta ja seu­ran nopeas­ta kehi­tyk­ses­tä Suo­men yhdek­si suu­rim­mis­ta ja menes­ty­neim­mis­tä voimisteluseuroista. 

Nämä puheen­vuo­rot sai­vat arvoi­sen­sa pää­tök­sen Can­to­res Mino­res kuo­ron tal­len­ne-esi­tyk­sel­lä En etsi val­taa loistoa.

Seu­ra­kun­nan ter­vei­set tilai­suu­teen toi pas­to­ri Wil­le-Her­man­ni Riek­ki­nen.   Hän ker­toi tari­nan, jos­sa kak­si pik­ku­poi­kaa oli läh­te­nyt hiih­to­ret­kel­le.  Latu haa­rau­tui kah­teen lenk­kiin, jois­ta toi­nen oli 2 km ja toi­nen 10 km.  Pojat oli­vat kou­lus­sa opis­kel­leen mit­to­jen lyhen­tei­tä – kuten kilo­met­rit, mar­kat ja gram­mat. Ehkä pojat eivät olleet vie­lä oppe­ja sisäis­tä­neet, kun he päät­te­li­vät että 10 mark­kaa on parem­pi kuin 2 mark­kaa.  He läh­ti­vät mat­kaan ja sin­nit­te­li­vät pit­kää reit­tiä eteen­päin.  Lopen uupu­nei­na he oli­vat jää­neet leväh­tä­mään kuusen juu­rel­le.  Tuol­loin he havait­si­vat vas­taan hiih­tä­vän mie­hen.  Tämä oli toi­sen pojan isä, joka oli läh­te­nyt etsi­mään poi­kia. Tari­nan lii­kun­nal­li­suus ja ver­taus ihmi­sen vael­luk­ses­ta ja Luo­jan ohjauk­ses­ta sopi erin­omai­ses­ti kil­tail­lan henkeen.

Tilai­suus jat­kui ilta­kah­vien ja Tuu­li­kin tuo­li­jum­pan mer­keis­sä.  Tun­nel­mal­li­sen pää­tök­sen ilta sai Maa on niin kau­nis- lau­lul­la.  Tämän kau­niin lau­lun Kil­ta­toi­min­nan perus­ta­ja — Kaa­ri­na Kari – oli aikoi­naan valin­nut Kil­tail­to­jen päätöslauluksi.

Kil­ta­tie­do­te 3/2021

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­vät kiltatiedotteet. 

Kil­ta­tie­do­te 3/2021 on luet­ta­vis­sa tääl­tä.

Kil­ta­tie­do­te 2/2021

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­vät kiltatiedotteet. 

Kil­ta­tie­do­te 2/2021 on luet­ta­vis­sa tääl­tä.

Kil­ta­tie­do­te 4/2020

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­vät kiltatiedotteet. 

Kil­ta­tie­do­te 4/2020                                                                                                                   

on luet­ta­vis­sa Kil­lan net­ti­si­vuil­ta.

Kynt­ti­läil­ta peruttu

Val­lit­se­van tilan­teen joh­dos­ta Kil­lan perin­tei­nen kynt­ti­läil­ta on perut­tu täl­tä vuodelta!

Kil­ta­tie­do­te 3/2020

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­vät kiltatiedotteet. 

Kil­ta­tie­do­te 3/2020                                                                                                                   

on luet­ta­vis­sa Kil­lan net­ti­si­vul­la

 

Kil­ta­tie­do­te

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­vät kiltatiedotteet. 

Kil­ta­tie­do­te 1/2020                                                                                                                   

on luet­ta­vis­sa Kil­lan nettisivulla

avaa lin­kis­tä

https://www.voimistelu.fi/Portals/0/Seuroille/Dokumentit/KILTATIEDOTE%20%201%20%202020.pdf

Vih­ti-Gymin sydä­mel­li­nen kil­tail­ta Num­me­lan seurakuntatalolla

Jäl­leen ker­ran Vih­ti-Gymin kil­ta­lai­set kokoon­tui­vat kynt­ti­läil­taan Num­me­lan seu­ra­kun­ta­ta­lol­le. Tilai­suu­den ohjel­mas­ta huo­leh­ti tut­tuun tapaan Tuu­lik­ki Lind­ström. Seu­ra­kun­taa edus­ti pas­to­ri Tuu­la Kiis­ki. Läm­min­hen­ki­ses­sä puhees­saan hän ker­toi Jee­suk­ses­ta his­to­rial­li­se­na hen­ki­lö­nä ja Jee­suk­sen syn­ty­mään liit­ty­vis­tä his­to­rial­li­sis­ta tapah­tu­mis­ta. Vih­ti-Gym muis­ti pyö­rei­tä vuo­sia täyt­tä­nei­tä lah­join. Huo­mat­ta­vaa on, että nel­jä kil­ta­lais­ta on saa­vut­ta­nut 90 vuo­den iän ja yksi täyt­tä­mäs­sä vuo­den vaih­tees­sa. Kil­ta­äi­ti­nä koko toi­min­nan ajan toi­mi­nut Kai­sa-Lii­sa Port­han jät­ti Kil­lal­le hyväs­tit muu­tet­tu­aan syk­syl­lä Espoo­seen. Hän­tä Vih­ti-Gym muis­ti kukkasin.

Täl­lä ker­taa kil­ta­lai­set toi­vat esil­le asioi­ta, jot­ka ovat hyvin. Lisäk­si he ker­toi­vat mie­li­pi­tei­tään Vih­ti-Gymis­tä, kil­las­ta ja nyt vie­te­tys­tä illas­ta. Alla on koos­te kil­ta­lais­ten ajatuksista.

Hyvi­nä asioi­na mainittiin

• ter­veys, per­he, har­ras­tuk­set, hyvät ystä­vät, jot­ka aidos­ti välittävät
• joka aamu pää­see liik­keel­le – jalat toimii
• aamu­jump­pa herät­tää kropan
• pääs­tä jump­paa­maan ja tuo­lis­ta ylös
• elä­ke­läi­sen vapau­den ilo

Aja­tuk­sia Vihti-Gymistä

• jum­pat ovat elä­män jat­ku­nut ter­vey­den poh­ja ja elä­män kohokohtia
• Yhdis­tää hyvät ystä­vät ja tuo läm­min­tä yhdessäoloa
• antaa vir­taa ja ystä­viä elämään
• erin­omai­ses­ti menes­ty­neet kilparyhmät

Aja­tuk­sia killasta

• Kil­tail­las­sa tapaa ystä­viä, joi­ta muu­toin näkee har­voin, kun enää ei jak­sa jumpata
• Kil­tail­ta on tär­keä ja läm­min­hen­ki­nen jump­pa­rei­den tapaaminen
• Kil­tail­ta aloit­taa jou­lun odo­tuk­sen ja tuo voi­maa pimey­den voittamiseen

Kil­tail­ta on tilai­suus, jos­sa kaik­ki ovat todel­li­ses­ti läs­nä oma­na itse­nään. Ilta aloi­te­taan ja hyväs­tit hei­te­tään läm­pi­min halauk­sin hyvil­lä mielin.

Muis­tiin mer­kit­si Vio­la Ikonen

Met­sään meni!

Nimit­täin Ystä­vyy­den Kil­lan ja Vih­din sydä­nyh­dis­tyk­sen rei­pas jouk­ko hel­tei­se­nä tou­ko­kuun päi­vä­nä. Mei­tä
oli bus­si­las­til­li­nen ulkoi­li­joi­ta tutus­tu­mas­sa Suo­men luon­to­kes­kus Hal­ti­aan Espoon Nuuk­sios­sa. Ensin
tepas­te­lim­me Maa­hi­sen­pol­kua EU-rahoil­la raken­ne­tul­le näkö­ala­pai­kal­le. Siel­lä nojai­lim­me tuke­viin
kai­tei­siin ja ihai­lim­me aurin­gos­sa kimal­te­le­vaa Espoon Pit­kä­jär­veä ja keväi­sen met­sän hele­ää vih­reyt­tä
tum­mem­pien havu­pui­den lomassa.

On se onni, että täl­lai­nen luon­to­pa­ra­tii­si on ymmär­ret­ty sääs­tää raken­ta­mi­sel­ta, totesimme.

Mat­ka jat­kui, kun olim­me ensin hau­kan­neet hap­pea Tuu­li­kin ohjaa­man asa­hin opeil­la. Reip­paim­mat otti­vat
Maa­hi­sen­po­lun lisäk­si vie­lä kie­pauk­sen Päi­vät­tä­ren­po­lul­la. Muu­ta­mat meis­tä pulah­ti­vat uimaan
Pit­kä­jä­veen. Vesi oli jo lähes kesäi­sen lämmintä.

Ulkoi­lun jäl­keen mais­tui Hal­tian ravi­to­lan her­kul­li­nen lou­nas: Run­sas salaat­ti­va­li­koi­ma, var­hais­kaa­li­keit­to ja
ah, ne tai­vaal­li­set letut, hil­lo ja kermavaahto!

Vat­sa täyn­nä teim­me Hal­tian näyt­te­lys­sä vir­tu­aa­li­mat­kan Suo­men luon­non ihmei­den pariin, ihai­lim­me
gal­le­rioi­den luon­to­ku­via ja Phi­lip­pa Loik­ka­sen tai­dok­kai­ta huo­vu­tet­tu­ja eläin­pat­sai­ta sekä heko­tim­me
maa­il­man has­suim­mil­le eläin­ku­vil­le. Katu­tai­tei­li­jat oli pääs­tet­ty tem­mel­tä­mään Hal­tian ulkoa­lu­eel­le ja
tar­jol­la oli jän­niä luontograffitteja.

Lii­kun­ta, luon­to­kult­tuu­ri ja rei­pas seu­ra virkistivät!

Lee­na Packalén

Mei­tä yhdis­tää lii­kun­nan ilo:)

 

Lii­kun­ta­seu­ra Vih­ti-Gym ry:n kil­ta on toi­mi­nut kym­me­nen vuotta

 

Vih­ti-Gymin kil­ta­lai­set viet­ti­vät perin­teis­tä kynt­ti­läil­taa muis­to­jen mer­keis­sä.  Kil­ta perus­tet­tiin kym­me­nen vuot­ta sit­ten.  Merk­ki­vuot­ta juh­lis­tet­tiin Num­me­lan seurakuntatalolla. 

Kym­me­nen­nen ker­ran syty­tet­tiin kil­ta­pe­rin­teen mukai­ses­ti kynt­ti­lät: val­koi­nen ikui­sen lie­kin, punai­nen rak­kau­den, vih­reä ymmär­ryk­sen, sini­nen uskol­li­suu­den ja kel­tai­nen vii­sau­den kynttilä.

Tuu­lah­duk­sen nuo­ruu­den innos­ta ja tun­tei­den myl­ler­ryk­ses­tä toi­vat Koren­not-jouk­ku­een voi­mis­te­li­jat.  Hei­dän läm­min­hen­ki­nen esi­tyk­sen­sä “Tyt­tö, sinä tun­net” kuva­si kau­niis­ti ja raik­kaas­ti nii­tä aja­tuk­sia, joi­ta nuo­ren tytön mie­les­sä liik­kuu.  Kil­ta­lai­set otti­vat ilol­la vas­taan tämän nuor­ten tervehdyksen.

Kirk­ko­her­ra Val­kea­pää toi esiin puhees­saan Suo­men itse­näis­ty­mi­sen.  Hän tote­si, että lähes kaik­ki meis­tä suo­ma­lai­sis­ta on sodan haa­voit­ta­mia.  Sodan myö­tä ihmi­set vai­ke­ni­vat ja poti­vat itsek­seen sodan aiheut­ta­mia haa­vo­jaan.  Vai­ke­ne­mi­nen on kuu­lu­nut suo­ma­lai­suu­teen ihan näi­hin päi­viin asti.

Tun­nel­ma keve­ni eri­tyi­ses­ti kun kil­ta­lai­set muis­tut­ti­vat Val­kea­pää­tä ensim­mäi­ses­tä kil­tail­las­ta, jos­sa hän oli esit­tä­nyt kil­ta­lai­sil­le tehok­kaan ala­se­län veny­tys­liik­keen.  Not­keas­ti hän edel­leen heit­ti jal­kan­sa pöy­däl­le ja tai­vut­ti ylä­var­ta­lon jalan päälle.

Aikai­sem­pien vuo­sien mal­liin Vih­ti-Gym muis­ti pyö­rei­tä vuo­sia täyt­tä­nei­tä:  Eila Jyl­hän­kos­ki, Arla Kau­ri­la, Aune Evelä,Elina Täh­kiö-Nie­mi­maa, Lei­la Pöy­hö­nen, Ulla Lin­na­vuo­ri, Var­pu Joenrinne.

Var­pu Joen­rin­ne ker­toi enti­ses­tä ja nykyi­ses­tä seu­ra­työs­tä, jos­sa edel­leen tär­kein­tä on innos­tus ja lii­kun­nan palo. Ystä­vyys ja yhtei­söl­li­syys koros­tuu kil­ta­lais­ten tapaa­mi­sis­sa yhdes­sä jump­paa­mi­sen lisäk­si. Kil­tail­ta jat­kui jou­lu­lau­lu­jen ja kah­vit­te­lun mer­keis­sä. Kil­tae­män­tä Tuu­lik­ki Lind­ström luki tilan­tee­seen sopi­van eläk­keel­le jää­neen piis­pan, Irja Asko­lan runon:

Ikä
on pää­oma
joka pysyy
ja tar­jou­tuu
käyt­töön päi­vit­täin
Lah­ja
jon­ka avaa­mi­seen
on aikaa
koko elä­mä.

Ilta päät­tyi perin­teen mukaan “Maa on niin kau­nis” ‑lau­luun. Iloi­sis­sa mer­keis­sä hei­tim­me hyväs­tit toi­sil­lem­me. Oli miel­tä läm­mit­tä­vää taas tavata!

Kotiin ajaes­sa­ni palau­tui aja­tus, että kil­tail­ta avaa oven jou­lul­le.  Vuo­si on eden­nyt vai­hee­seen, jol­loin tuu­li ja sade ruos­ki­vat ihmi­siä ja pimeys sul­kee hei­dät syliin­sä.  Saman­ai­kai­ses­ti syt­ty­vät jou­lu­va­lot valai­se­maan sekä pimeän mai­se­man että ihmis­ten mie­len.  Valo nujer­taa pimeyden!

Muis­tiin mer­kit­si Vio­la Ikonen

 

Vih­ti Gymin kil­tail­ta ja elä­män tilkkutäkki!

Jo yhdek­sän­nen ker­ran Vih­ti-Gymin kil­ta­lai­set kokoon­tui­vat 30.11.2016  kynt­ti­läil­taan seu­ra­kun­nan tilois­sa. Kil­ta­lais­ten koh­taa­mi­nen oli käsin kos­ke­tel­ta­van läm­min­hen­ki­nen.  Vaik­ka osa kil­ta­lai­sis­ta tapaa toi­sen­sa vain kynt­ti­läil­lan mer­keis­sä — sydä­nys­tä­vät kohtaisivat!

Perin­teen mukaan kil­las­sa muis­tet­tiin pyö­rei­tä vuo­sia täyt­tä­nei­tä.  Täl­lä ker­taa muis­to­lah­jan sai­vat Anne­li Repo ja Tuu­la Leh­to­la sekä Tuu­lik­ki Lind­ström, joka toi­mi illan emäntänä.

Kynt­ti­lä­se­re­mo­nian ja jou­lu­lau­lu­jen lisäk­si kil­ta­lai­set kes­kus­te­li­vat koke­muk­sis­ta, toi­veis­ta, odo­tuk­sis­ta ja haaveista.

Kes­kus­te­luis­sa elä­män­ko­ke­muk­set vaih­te­li­vat omien van­hem­pien evak­ko­mat­kas­ta, nuo­ren les­ken vai­hei­siin ja läm­pi­miin muis­toi­hin kil­ta­lais­ten ulko­maan­mat­koil­ta. Monel­la kil­ta­lai­sel­la on jo lap­sen­lap­sia ja osal­la jopa lap­sen­lap­sen lap­sia. Kävi ilmi, miten tär­keä osa elä­mää nuo nuo­ret suku­pol­vet ovat.  He anta­vat elä­mäl­le sisäl­töä, syket­tä ja uskoa tulevaisuuteen.

Kes­kus­te­lua käy­tiin nyky-yhteis­kun­nan moni­puo­li­ses­ta tek­nii­kas­ta ja sii­tä, miten näp­pä­räs­ti jopa muu­ta­man vuo­den ikäi­set lap­set käsit­te­le­vät tie­to­tek­ni­siä väli­nei­tä.  Osa kil­ta­lai­sis­ta­kin hoi­te­lee asian­sa äly­pu­he­li­mil­la ja tietokoneilla.

Monen toi­vee­na oli hyvä ter­veys ja mah­dol­li­suus liik­kua. Toi­ve maa­il­man­rau­has­ta sai kil­ta­lai­set vaka­voi­tu­maan.   Tie­do­tus­vä­li­neet kun tuo­vat maa­il­man krii­sit joka­päi­väi­seen elä­mään — kaik­kien olo­huo­nee­seen. Myös yksi­näi­syys antoi ajat­te­le­mi­sen aihetta. 

Kil­ta­lai­set ovat jo kyp­siä nai­sia, mut­ta ulko­nä­kö, hiuk­set ja nii­den har­maan­tu­mi­nen sai myös jutus­te­lua aikaan.  Oli­pa jou­kos­sa sel­lai­sia­kin, joi­den hiuk­set ovat säi­ly­neen vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa täy­sin muuttumattomina.

Pari­tun­ti­nen vie­räh­ti nopeas­ti ja hyväs­tit hei­tet­tiin iloi­sis­sa merkeissä. 

- Oli­pa­han pöy­hit­ty yhdes­sä elä­män tilkkutäkkiä! 

Seu­ra­kun­ta tar­jo­si illan aika­na kil­ta­lai­sil­le jäl­leen ker­ran her­kul­lis­ta kah­vi­lei­pää kah­vin ja mehun kera. Sydä­mel­li­nen kii­tos seurakunnalle!

Tuu­lik­ki Lind­ström, joka toi­mi 10 vuot­ta Suo­men Voi­mis­te­lu­lii­ton kil­ta­työ­ryh­män puheen­joh­ta­ja­na, luki kil­ta­lai­sil­le Rau­man Nais­voi­mis­te­li­joi­den kil­ta­lai­sen ja räp­pä­ri­mum­mon Aino Räsä­sen laa­ti­man runon, jos­sa kitey­tyi­vät kil­ta­lais­ten aja­tuk­set ja kokemukset

Yhteis­kun­nan pyl­väät
Minä­kin pahoi­tin mie­le­ni täs­sä var­hai­saa­mun hämä­räs­sä.
Kun minä aukai­sin radion, kuu­lin että van­huk­set taak­ka on. 
Yhteis­kun­ta ei kes­tä tätä. On hal­li­tuk­sel­la suu­ri hätä.
Sotes­ta on teh­tä­vä ohjel­ma uusi, muu­tet­ta­va koh­dat vii­si ja kuusi.

Istuin ja mie­tin muu­tos­ta tätä, minul­le­kin tuli jo hen­ki­nen hätä.
Ennen me oltiin kes­tä­vyys tae, mil­loin­ka meis­tä tuli kes­tä­vyys vaje?

Vaik­ka meil­lä on har­mai­ta hap­sia autam­me hoi­vaam­me las­tem­me lap­sia,
puo­li­so, kump­pa­ni avun meil­tä saa, vain voi­ma ja tai­to sitä rajoit­taa.
Naa­pu­rin mum­mo­kin voi avun saa­da mut kaik­ki­na päi­vi­nä sitä ei voi taa­ta.
Näin­hän me kor­vaam­me ihmis­tä mon­ta, lue­tel­la kaik­kea on mah­do­ton­ta.

Alen­nus­myyn­nis­sä kuka on ensin, minä­kin kol­mel­la jalal­la len­sin.
Euro­ja kan­nam­me kau­pan kas­saan, kas­san lei­dit ilol­la pas­saa.
Kir­kos­sa kuu­luu lau­lum­me oiva, kas kun par­vel­la sävel on soi­va.
Teat­te­rin kas­sal­la ryn­täys on suu­ri, minä­kin sain lipun juu­ri ja juu­ri.
Kon­sert­tiin teh­dään poru­kal­la ret­ki sil­loin kun meil­lä on sopi­vai­nen het­ki.
Näi­tä kun mie­tin, minä olin ylväs,
mehän täs­sä olem­me­kin yhteis­kun­nan pylväs.

Iltam­me päät­tyi perin­tei­seen sisar­pii­riin ”Tää ystä­vyys ei rau­ke­ne…” ja lop­pu­lau­luun
”Maa on niin kau­nis, kir­kas Luo­jan tai­vas…”
 

Muis­tiin mer­kin­nyt Vio­la Ikonen

 

Vih­ti-Gymin kynt­ti­läil­ta — osal­lis­tu­jat 23–93-vuotiaita!

Lii­kun­ta­seu­ra Vih­ti-Gymin kil­ta on perus­tet­tu vuon­na 2007.  Joka vuo­si kil­ta on kokoon­tu­nut seu­ra­kun­nan tilois­sa näin jou­lun alla viet­tä­mään kil­ta­pe­rin­tee­seen kuu­lu­vaa kynt­ti­läil­taa.  Niin nyt­kin.  Num­me­lan seu­ra­kun­ta­ta­lol­le kokoon­tui yli kak­si­kym­men­tä kil­ta­lais­ta ja lisäk­si pai­kal­la oli kak­si seu­ran joh­to­kun­nan jäsen­tä — sekä perin­teen mukaan kil­ta­lais­ten toi­vo­muk­ses­ta kirk­ko­her­ra Pek­ka Val­kea­pää. Tilai­suu­den emän­tä­nä toi­mi tänä­kin vuon­na iki­vi­rei­den ohjaa­ja Tuu­lik­ki Lind­ström.  Hän ker­toi, että Kaa­ri­na Kari aloit­ti Suo­men Voi­mis­te­lu­lii­ton kil­ta­toi­min­nan 65 vuot­ta sit­ten, jol­loin osa Vih­ti-Gymin nykyi­sis­tä kil­ta­lai­sis­ta eli jo ruuh­ka­vuo­si­aan.  Tuu­li­kin mukaan kil­ta­toi­min­ta vaih­te­lee seu­roit­tain seu­ran resurs­sien ja omien tar­pei­den mukaan.  Tiuk­ko­ja sään­tö­jä ei ole — toki on mal­le­ja sii­tä, mitä toi­min­ta voi pitää sisäl­lään. Tämän jäl­keen oli kynt­ti­lä­se­re­mo­nian vuo­ro.  Syty­tet­tiin sini­nen, vih­reä, punai­nen ja kel­tai­nen kynt­ti­lä. Val­koi­nen paloi koko tilai­suu­den ajan.  Se oli­si sam­mu­tet­tu, jos kil­lan jäse­nis­tä oli­si vuo­den aika­na nuk­ku­nut pois.

Vih­ti-Gym muis­ti myös pyö­rei­tä vuo­sia täyt­tä­nei­tä kil­ta­lai­si­aan.  Sirk­ka Syr­jä­nen oli täyt­tä­nyt kulu­van vuo­den aika­na 85 vuot­ta ja Ethel Kyk­kä­nen 75 vuot­ta. Kirk­ko­her­ra Val­kea­pää siir­si puhees­saan kil­ta­lais­ten aja­tuk­set tiu­kas­ti tämän päi­vän Suo­meen.  Hän ker­toi, miten rat­kai­se­vas­ti elä­mä on Suo­mes­sa muut­tu­nut kulu­van syk­syn aika­na.  Elo­kuus­sa hän oli viet­tä­nyt Riut­ta­ran­nas­sa lap­sen­sa häi­tä ja muu­ta­ma viik­ko sen jäl­keen Riut­ta­ran­nas­ta oli tul­lut tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den väliai­kai­nen koti. Val­kea­pää oli poi­ken­nut pai­kal­la juu­ri kun tur­va­pai­kan­ha­ki­jat oli­vat viet­tä­neet pyhiin­vael­luk­sen päät­ty­mi­sen juh­laa.  Tilai­suu­des­sa mie­het ja lap­set oli­vat tans­si­neet ja nais­vä­ki seu­ran­nut tapah­tu­maa tans­si­van jou­kon ympä­ril­lä.  Val­kea­pää oli heit­täy­ty­nyt mukaan tans­siin.  Tämä on ollut­mer­kit­tä­vä tapah­tu­ma maa­han juu­ri saa­pu­neil­le, eri uskon­toa edus­ta­vil­le ihmi­sil­le. Toi­sen uskon­to­kun­nan kor­kea edus­ta­ja osoit­taa arvos­tus­ta tule­mal­la mukaan hei­dän omaan juh­laan­sa! Val­kea­pää koros­ti puhees­saan ava­ra­mie­li­syyt­tä ja sitä, että kaik­ki ihmi­set kai­paa­vat rau­haa, rak­kaut­ta, ruo­kaa ja katon pään päälle.

Lii­kun­ta­seu­ra Vih­ti Gym ry:n enti­sen Vih­din nais­voi­mis­te­li­jat ry:n perus­ta­jan Var­pu Joen­rin­teen toi­vo­muk­ses­ta kil­ta­lai­set kukin vuo­rol­laan ker­toi­vat elä­mäs­tään ja koke­muk­sis­taan.  Täs­sä yhtey­des­sä todet­tiin, että kil­ta­lai­sis­ta Hele­na Laus­tio ja Eli­na Täh­kiö-Nie­mi­maa ovat osal­lis­tu­neet Vih­din nais­voi­mis­te­li­jat ry:n perus­ta­mi­seen vuon­na 1976.

Puheen­vuo­rois­sa tuli esil­le kil­ta­lais­ten vah­va kiin­ty­mys lii­kun­taan, sen muka­naan tuo­miin ystä­vyys­suh­tei­siin ja kil­ta­toi­min­taan.  Lii­kun­nan tär­key­des­tä ker­to­nee esi­mer­kik­si se, että kil­ta­lais­ten senio­ri 93-vuo­tias Mar­ga­ret­ha Laak­so ker­toi har­ras­ta­van­sa muun ohes­sa myös senioritanssia.

Kil­ta-ilta pää­tet­tiin perin­teen mukaan “Maa on niin kau­nis” jou­lu­lau­luun.  Tilai­suus oli väli­tön ja läm­min­hen­ki­nen.  Jäl­leen ker­ran kil­ta-ilta ava­si rau­hal­li­sen, tun­nel­mal­li­sen jou­lua­jan. Täs­sä yhtey­des­sä on hyvä välit­tää kii­tok­set Vih­din seu­ra­kun­nal­le ja kai­kil­le osal­lis­tu­jil­le.  Teit­te tunnelman!

Teks­ti: Vio­la Ikonen

Seit­sen­vuo­tias Vih­ti-Gymin kil­ta kokoon­tui suu­rel­la jou­kol­la Num­me­lan seu­ra­kun­ta­ta­lol­la

 

Tiis­tai­na 11.11.2014 oli Vih­ti-Gymin Kil­lan kynt­ti­läil­ta Num­me­lan seu­ra­kun­ta­ta­lol­la.  Kil­ta­lais­ten lisäk­si tilai­suu­des­sa oli muka­na joh­to­kun­nan jäse­niä ja jump­pa­rei­ta, jot­ka halusi­vat tul­la tutus­tu­maan Kil­lan toi­min­taan. Seu­ra­kun­ta tar­jo­si jäl­leen ker­ran puit­teet ja pöy­dän anti­met — jois­ta läm­min kii­tos.

Kii­tok­set kuu­lu­vat myös kirk­ko­her­ra Pek­ka Val­kea­pääl­le, joka toi seu­ra­kun­nan ter­vei­set tilai­suu­teen.  Hän ker­toi hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta elä­mäs­tään ja sai kil­ta­lais­ten suo­sio­no­soi­tuk­set mai­ni­tes­saan, että hän on saa­nut lap­sen­lap­sen, jon­ka on luvan­nut vie­dä mus­tik­ka­met­sään “hyt­tys­ten ruu­ak­si”, mut­ta myös saat­taa lii­kun­nan pariin. Val­kea­pään puheen tee­ma­na oli lii­kun­nan lisäk­si ole­mi­sen olen­nai­suus.

Tilai­suu­des­sa muis­tet­tiin vuo­den aika­na pyö­rei­tä vuo­sia täyt­tä­nei­tä Eeva Hei­noa 80 vuot­ta ja   Hilk­ka Haa­pa­ran­taa 85 vuot­ta.

Tuu­lik­ki Lind­ström, joka toi­mii Iki­vi­rei­den jump­pa­ryh­män vetä­jä­nä, toi­mi myös kynt­ti­läil­lan emän­tä­nä.  Hän ker­toi kil­ta­toi­min­nan his­to­rias­ta, sen perus­ta­jan Kaa­ri­na Karin toi­min­nas­ta ja per­soo­nal­li­ses­ta tavas­ta ohja­ta lii­kun­taa, joka poik­ke­si mel­ko taval­la nyky­muo­toi­ses­ta, jota Vih­ti-Gymis­sä­kin nyt toteu­te­taan — Aja­tel­laan­pa vaik­ka­pa kil­pa-cheer­lea­ding ‑jouk­kuei­ta!

Myös kil­ta­toi­min­ta on vuo­sien saa­tos­sa muut­tu­nut mel­koi­ses­ti.  Aikoi­naan kil­ta­lai­set pukeu­tui­vat kan­sal­lis­pu­kui­hin ja sere­mo­niat tapaa­mi­sis­sa oli­vat hyvin muo­dol­li­sia.  Tänä päi­vä­nä lii­kun­ta­seu­ro­jen kil­lat toi­mi­vat jäsen­ten omien toi­vei­den ja tar­pei­den mukaan.

Illan aika­na Tuu­lik­ki ohja­si kil­ta­lai­set mukaan­sa­tem­paa­vas­ti iloi­seen tuo­li­jump­paan — mut­ta myös har­tai­siin tun­nel­miin jou­lu­lau­lu­jen myö­tä.

Tilai­suu­den päät­teek­si kuul­tiin aja­tuk­sia herät­tä­vät sanat:
“Tar­vi­taan tun­net­ta ja vais­toa.
Tar­vi­taan arvo­ja, joi­ta ei opi­ta tie­dol­la vaan tun­teel­la.
Tar­vi­taan uskal­lus­ta koh­da­ta itsen­sä, että voi koh­da­ta toi­sen.
Välit­tä­mi­nen on tah­to­mis­ta.
Sitä, että tah­too olla ihmi­nen, itse­nään ja toi­sel­le; kuu­luu johon­kin.
Kuu­lu­mi­nen johon­kin on tär­keim­piä päte­vyys­vaa­ti­muk­sia täs­sä liik­ku­vuu­den maa­il­mas­sa.
Että oli­si sil­mät ja kak­si kät­tä, itkun lupa tul­la ja ilon helis­tä.
Oli­si ihmi­nen ihmi­sel­le!“
Kil­ta­pe­rin­tee­seen on kuu­lu­nut alus­ta asti päät­tää ilta tun­nel­mal­li­ses­ti lau­laen ‑Maa on niin kau­nis — ja tätä perin­net­tä nou­da­te­taan Vih­ti-Gymin­kin kynt­ti­läil­las­sa. Tilai­suus pää­te­tään “sisar­ket­juun” ja Ystä­vyys­lau­luun:

Tää ystä­vyys ei rau­ke­ne,
vaan kes­tää aini­aan.
On suu­ri sil­loin rie­mum­me,
kun jäl­leen koh­da­taan.
Tiet voi­vat kau­as loi­to­ta
Jää muis­tot sydä­miin.
Siis kii­tos vie­lä kai­kes­ta
ja ter­ve, näke­miin

Laa­ti Vio­la Ikonen

Lisää kuvia Kynt­ti­läil­las­ta löy­tyy Kuva­gal­le­rias­ta.

Seu­ran jäsenmaksu

Vih­ti-Gymin Kil­taan kuu­lu­mi­nen edel­lyt­tää seu­ran jäse­nyyt­tä, eli jäsen­mak­sun mak­sa­mis­ta. Mikä­li jäsen ei käy seu­ran jum­pis­sa, hän mak­saa vain kan­na­tus­jä­sen­mak­sun 25 €. Jos hän lisäk­si käy seu­ran jum­pis­sa, mak­saa hän myös aikuis­ten kausi­mak­sun. Elä­ke­läi­set ovat oikeu­tet­tu­ja elä­ke­läis­alen­nuk­seen, jol­loin he ilmoit­tau­tu­vat elä­ke­läi­sik­si jäsenrekisterissä. 

---

Vih­ti-Gymin Kil­lan Kynt­ti­läil­ta 20.11.2012

Vih­din seu­ra­kun­ta tar­jo­si tiis­tai­na mar­ras­kuun 20. päi­vä­nä Vih­ti-Gymin kil­ta­lai­sil­le jäl­leen ker­ran mah­dol­li­suu­den viet­tää kil­ta­pe­rin­tee­seen olen­nai­se­na osa­na kuu­lu­vaa kynt­ti­läil­taa Num­me­lan seu­ra­kun­ta­ta­lol­la. Seu­ra­kun­nan edus­ta­ja­na läs­nä oli kil­ta­lais­ten toi­vo­muk­ses­ta kirk­ko­her­ra Pek­ka Val­kea­pää. Kirk­ko­her­ra ker­toi lap­suu­ten­sa vai­kut­ta­jas­ta ‑enos­taan, jon­ka vie­rai­lua hän oli odot­ta­nut innok­kaa­na.  Erää­nä tee­ma­na Val­kea­pään puhees­sa oli veto­voi­mai­suus, joka oli myös 24.11.2012 pide­tyn val­ta­kun­nal­li­sen kil­ta­ta­pah­tu­man pääteema.

Voi­mis­te­lu­lii­ton kil­ta­toi­min­ta alkoi v.1950.  Tuol­loin kil­taan pää­se­mi­nen edel­lyt­ti pit­kää jäse­nyyt­tä seu­ras­sa sekä suo­si­tuk­sia haki­jan sopi­vuu­des­ta.  Toi­min­taan kuu­lui tuo­hon aikaan juh­la­via sere­mo­nioi­ta, joi­hin osal­lis­tut­tiin kan­sal­lis­pu­vuis­sa.   Nykyi­sin kil­lan jäse­nek­si voi liit­tyä 25 vuot­ta täy­tet­ty­ään ja kuu­lut­tu­aan vii­si vuot­ta johon­kin Voi­mis­te­lu­lii­ton jäsen­seu­raan.   Kil­ta­lais­ten ulkoi­se­na tun­nuk­se­na on kil­ta­merk­ki.  Voi­mis­te­luseu­rat voi­vat hyvin itse­näi­ses­ti päät­tää kil­ta­toi­min­nan laa­dus­ta ja laa­juu­des­ta.  Vih­ti-Gymin kil­ta toi­mii epä­muo­dol­li­ses­ti, mut­ta perin­tei­tä kun­nioit­taen. Kil­tail­las­sa syty­tet­tiin jäl­leen ker­ran punai­nen rak­kau­den, vih­reä ymmär­ryk­sen, sini­nen uskol­li­suu­den ja kel­tai­nen vii­sau­den kynttilä.

Kil­ta­lai­sis­ta val­tao­sa voi­mis­te­lee Tuu­lik­ki Lind­strö­min ohjaa­mas­sa Iki­vi­reät- ryh­mäs­sä.  Tämän lisäk­si kil­ta­lai­set tapaa­vat vuo­sit­tain ker­ran pari ulkoi­lun mer­keis­sä. Vih­ti-Gymin kil­ta­äi­ti­nä toi­mii Kai­su Port­han Ota­lam­mel­ta ja yhdys­hen­ki­lö­nä pit­kä­ai­kai­nen toimija,Voimisteluliiton kil­ta­työ­ryh­män pj. Tuu­lik­ki Lind­ström. Kil­lan tar­koi­tuk­se­na on koo­ta seu­ran jäse­net ystä­vyyt­tä ja hen­kis­tä vireyt­tä yllä­pi­tä­väk­si pii­rik­si. Siel­lä toteu­te­taan enti­sa­jan kil­ta-aja­tus­ta sovel­let­tu­na Voi­mis­te­lu­lii­ton ja lii­kun­ta­seu­ran hen­keen.  Toi­min­ta­muo­to­ja ovat lii­kun­ta­ti­lai­suu­det, ret­ket, esi­tel­mät ja toveri-illat.

Illan aika­na suun­ni­tel­tiin kil­lan kevät­ret­keä tou­ko­kuus­sa ja muis­tel­tiin, min­kä­lai­sia vai­kut­tei­ta ja vai­kut­ta­jia kil­ta­lais­ten lap­suu­des­ta löytyi.

Kynt­ti­läil­ta päät­tyi perin­teen mukaan yhteis­lau­luun ”Maa on niin kau­nis”, jon­ka jäl­keen oli hyvä siir­tyä jou­lu­no­do­tus­tun­nel­miin seu­raa­vin lausein.

”Tää ystä­vyys ei rau­ke­ne, vaan kes­tää aini­aan.
On suu­ri sil­loin rie­mum­me kun jäl­leen koh­da­taan.
Tiet voi­vat kau­as loi­to­ta, jää muis­tot sydämiin.

Siis kii­tos vie­lä kai­kes­ta ja ter­ve näkemiin.”

Teks­ti: Vio­la Iko­nen
Kuva: Pek­ka Valkeapää

Lisää kuvia Kynt­ti­läil­las­ta löy­tyy Kuva­gal­le­rias­ta.

---

SAARENMAAN MATKA KESÄLLÄ 2012

Voi­mis­te­lu­lii­ton kil­ta­lai­set vie­rai­li­vat alku­ke­säs­tä Saa­ren­maal­la, jos­sa Vih­ti-Gymin kil­ta­lai­sia oli muka­na 8. Ohes­sa Lee­na Pac­ka­le­nin kir­joit­ta­ma mat­ka­ker­to­mus ret­kes­tä Saa­ren­maan nur­mil­le.  

Saa­ren­maan nurmilla

Mei­tä oli 47 kil­ta­lais­ta ja hei­dän ystä­vi­ään: puna­päi­tä, rus­kea­tuk­kai­sia, blon­de­ja ja har­maa­hap­sia. Kaik­ki yhtä reip­pai­ta ja nuo­rek­kai­ta. Yhtei­nen kai­puum­me oli kokea Saa­ren­maan nur­mien kesäi­nen yö – tai no aina­kin reip­pail­la, tutus­tua pel­la­va­pään koti­saa­ren näh­tä­vyyk­siin ja naut­tia tois­tem­me seurasta.

Yöju­nat, bus­sit ja tak­sit kii­dät­ti­vät muo­rit, kap­se­kit ja kas­sit — ja yhden vaa­rin­kin – ympä­ri Suo­mea Hel­sin­gin Kata­ja­no­kan ter­mi­naa­liin maa­nan­tai­na 4.6. Rie­muk­kai­ta jäl­leen­nä­ke­mi­sen halauk­sia vaih­det­tiin, kun aikai­sem­mil­ta mat­koil­ta, kil­ta­päi­vil­tä ja voi­mis­te­lu­ta­pah­tu­mis­ta tutut taas koh­ta­si­vat. Parin tun­nin lai­va­mat­ka Tal­lin­naan oli juu­ri sopi­va aika päi­vit­tää kuu­lu­mi­set, hau­ka­ta lou­nas­ta ja juo­da kup­pi kah­via tai tee­tä vah­vik­keek­si edes­sä ole­val­le bussimatkalle.

Sir­je ava­si ais­tim­me Virol­le
 

Tal­lin­nan sata­mas­sa mei­dät otti hoi­toon­sa Sir­je, osaa­va ja haus­ka mat­kaop­paam­me. Hän ava­si ais­tim­me Virol­le ker­to­mal­la vel­jes­kan­san värik­käis­tä ja dra­maat­ti­sis­ta his­to­rian kään­teis­tä, nyky­päi­vän viro­lais­ten elä­mäs­tä, luon­nos­ta, näh­tä­vyyk­sis­tä, kult­tuu­ris­ta ja kir­jal­li­suu­des­ta. Sir­jen his­to­rian­luen­not oli­vat väri­käs­tä hen­ki­lö­ka­val­ka­dia. Mukaan pää­si­vät niin tsaa­rit­ta­ret, kar­ta­non­her­rat, rita­rit, piis­pat kuin Pas­ka­sä­kin Mat­ti­kin. Bus­si­mat­ka hal­ki Tal­lin­nan kau­pun­gin ja Län­si-Viron mai­se­mien Virt­sun sata­maan sujui kuin huo­maa­mat­ta Sir­jen tari­noi­ta kuun­nel­les­sa. Virt­sus­sa las­tau­duim­me auto­laut­taan. Pikai­sen väli­pa­lan naut­ti­mi­sen lomas­sa jätim­me man­te­reen taak­sem­me ja ran­tau­duim­me parin­kym­me­nen minuu­tin jäl­keen Muhun saa­rel­le. Sir­je kehua retos­te­li uppoa­ma­ton­ta auto­laut­taa: lai­van uppou­ma on nel­jä met­riä ja vet­tä alla vain vii­si. Muhun saa­rel­ta Saa­ren­maal­le pääs­tiin­kin sit­ten pen­ger­tie­tä jout­sen­ten pesä­puu­hia tark­kail­len. Hal­ki Saa­ren­maan, ohi muu­ta­mien kylien, pel­to­jen ja kata­ja­niit­ty­jen saa­vuim­me saa­ren pää­kau­pun­kiin Kure­sa­reen ja majoi­tuim­me ruusu­jen kes­kel­le kyl­py­lä­ho­tel­liin, jos­sa hotel­li­huo­nei­den avai­men­pe­rät­kin on koris­tel­tu ruusukuvioin.

 

Jump­paa ja Kure­saa­ren käve­lyä
 

Tiis­tai­na pää­sim­me tosi toi­miin. Aamiai­sen jäl­keen venyt­te­lim­me jäse­net vet­reik­si Tuu­li­kin tehok­kaas­sa aamu­jum­pas­sa. Sii­nä me tädit pep­pui­lim­me hotel­lin pihas­sa vie­rei­sen kir­kon­tor­nin kat­vees­sa ja naak­ko­jen nau­raes­sa, mut­ta hyväl­tä tun­tui. Sit­ten Sir­je otti mei­dät taas huo­maan­sa ja käve­lyt­ti Kure­saa­ren näh­tä­vyyk­sil­lä. Näim­me upean piis­pan­lin­nan muu­rei­neen ja val­lei­neen, kuu­lim­me mie­len­kiin­toi­sia ottei­ta sen ja sen hal­lit­si­joi­den his­to­rias­ta. Ja kaik­ki uskal­sim­me kur­kis­taa sii­hen van­ki­tyr­mään, jon­ne muu­rat­tu­na muu­an rita­ri riu­tui 300 vuot­ta rak­kau­ten­sa täh­den. Iso osa kapusi myös por­taat, joi­ta pit­kin piis­pa pake­ni pii­loon kat­to­ta­san­teel­le vaa­ran uha­tes­sa. Ket­te­rä on piis­pan pitä­nyt olla, totesimme.

Kure­saa­ri-kier­rok­sen jäl­keen jäi muka­vas­ti aikaa lou­nas­taa kau­pun­gin viih­tyi­sis­sä teras­si­kah­vi­lois­sa ja sit­ten oli­kin aika kokoon­tua hotel­lin allas­osas­toon Tuu­li­kin vesi­jump­paan. Illal­la viih­dy­tim­me vie­lä toi­siam­me ja mui­ta­kin hotel­li­vie­rai­ta lau­les­ke­le­mal­la hotel­lin ala-aulas­sa Mai­jan joh­taes­sa “köö­riä”.

Kirk­ko­ja, kraat­te­rei­ta ja tuu­li­myl­ly­jä
 

Kes­ki­viik­ko avat­tiin taas lihas­huol­to­jum­pal­la, jot­ta jak­set­tiin istua bus­sis­sa kier­ros Saa­ren­maan näh­tä­vyyk­sil­lä. Sir­je oli valin­nut meil­le kak­si kes­kiai­kais­ta kirk­koa, joi­den veis­tos­ten, sei­nä­maa­laus­ten ja lasi­maa­laus­ten hie­nou­det avau­tui­vat hänen opet­ta­vais­ten ker­to­mus­ten­sa kaut­ta. Kaik­ki muis­tam­me pit­kään Pyhän Niko­lauk­sen ja kol­men van­han­pii­an tai Pyhän Kata­rii­nan tari­nat. Opim­me, kuin­ka muu­ta­man sadan hen­gen seu­ra­kun­nat kamp­pai­le­vat pitääk­seen kirk­kon­sa pystyssä.

Sir­je esit­te­li meil­le myös tuu­li­myl­ly­ky­län ja sen yhtey­teen raken­ne­tun käsi­työ­pa­jan, jon­ne per­heet voi­vat tul­la kokei­le­maan perin­tei­siä käsi­työ­tai­to­ja: taon­taa, kudon­taa, kars­taus­ta, keh­räys­tä, lei­von­taa, savenvalantaa…

Itse raken­nuk­ses­sa sai ihas­tel­la pai­kal­lis­ta kivi­ra­ken­ta­mi­sen tai­toa ja sitä, miten uut­ta ja van­haa voi tai­dok­kaas­ti yhdistää.

Kävim­me myös kraat­te­ri­jär­vel­lä. Siel­lä tapa­sim­me innok­kaan kraat­te­ri­tut­ki­jan joka hen­gäs­tyt­tä­vää vauh­tia sel­vit­ti meil­le myös kaik­ki Suo­meen osu­neet meteoriitit.

Perin­ne­päi­väl­li­nen hai­ta­ri­musii­kil­la
 

Vesi­jum­pan vet­reyt­tä­mi­nä kokoon­nuim­me illal­la Kure­saa­ren tuu­li­myl­ly­ra­vin­to­laan päät­tä­jäis­päi­väl­li­sel­le. Perin­nea­te­ria sisäl­si peru­na­pan­nu­kak­kua sme­ta­nan kera, kanaa ja kas­vik­sia ja jäl­ki­ruo­ak­si talk­ku­na­vaah­toa. Hyvää ja ravit­se­vaa. Ate­rian aika­na mei­tä viih­dyt­ti pai­kal­li­nen hai­ta­ri­vir­tuoo­si kan­san­sä­vel­mil­lä, joi­ta emme tie­ten­kään malt­ta­neet olla lau­la­mat­ta mukana.

Tors­tai-aamu­na mat­ti­myö­häi­set ehti­vät vie­lä tuliai­so­tok­sil­le ja kas­sit täyt­tyi­vät Saa­ren­maan lim­puis­ta, kata­ja­sii­ra­pis­ta, vil­la­neu­leis­ta ja suklaas­ta. Ja aika monel­la keik­kui ihka uusi käsi­lauk­ku kai­na­los­sa tai huip­pue­dul­li­set kesä­ken­gät jalassa.

Sir­jen jätim­me koti­saa­rel­leen ja paluu­mat­kan Suo­men lau­tal­le sel­vi­tim­me jo omin voi­min ja yhteis­lau­lun sii­vit­tä­mä­nä. Ruuh­kai­sel­la lau­tal­la mui­den kotiin­pa­laa­jien jou­kos­sa saa­vuim­me sit­ten Kata­ja­no­kan lai­tu­riin, jätim­me hai­keat jää­hy­väi­set ja kukin suun­tai­si taas takai­sin koti­kon­nuil­leen, pisim­mäl­le mat­kaa­jat yöju­nas­sa torkkuen.

Sää­kin suo­si mei­tä
 

Mat­ka oli antoi­sa. Sää suo­si niin, ettem­me koko aika­na saa­neet sadet­ta, vaik­ka välil­lä uhkaa­via pil­viä tai­vaal­le ker­tyi­kin. Ohjel­maa oli sopi­vas­ti ryh­dit­tä­mään päi­viä ja vapaa-aikaa riit­tä­väs­ti niin ostok­siin kuin kyl­py­län tar­joa­miin hoi­toi­hin­kin. Mat­kan­joh­ta­jat Tuu­lik­ki ja Mai­ja osa­si­vat luo­da ystä­väl­li­sen ja innos­tu­neen tun­nel­man. Seu­ra oli vir­ke­ää ja mat­kai­lun rie­mui­hin ja vai­voi­hin tot­tu­nut­ta. Hotel­li oli viih­tyi­sä eten­kin, jos piti ruusuis­ta. Ruo­ka oli mait­ta­vaa ja lopul­ta jouk­kom­me “suo­lis­toin­va­li­dit­kin” sai­vat glu­tee­nit­to­mat vaih­toeh­ton­sa, kun hen­ki­lö­kun­taa oli opas­tet­tu Sir­jen avus­tuk­sel­la.
 

Lee­na Packalen

Vih­ti-Gymin kil­lan joh­to­kun­ta
 

Emän­nis­tö eli Kil­lan johtokunta

Kil­ta­äi­ti = puheen­joh­ta­ja Kai­su Porthan

Kil­tae­män­tä = vara­pu­heen­joh­ta­ja Tuu­lik­ki Lindström

Muis­tiin­mer­kit­si­jä = Aulik­ki Joenrinne

Raha-arkun var­ti­ja = rahas­ton­hoi­ta­ja Vir­pi Leino

Jäsen­kor­tis­ton hoi­ta­ja, tie­dot­ta­ja, viral­li­nen k‑postin saa­ja = Tuu­lik­ki Lind­ström
 

Kil­ta­toi­min­nas­ta
 

Svo­li­lai­nen kil­ta­toi­min­ta käyn­nis­tyi 15.4.1950 pro­fes­so­ri Kaa­ri­na Karin ja Hel­sin­gin Nais­voi­mis­te­li­joi­den toi­mes­ta. Uskol­li­suu­den Kil­ta toi­mii nyt 120 jäsen­seu­ras­sa ja kil­ta­lai­sia on n. 3000.

Uusia kil­to­ja perus­te­taan edel­leen vuo­sit­tain. Osa­na pää­seu­raa toi­mi­van U‑killan voi perus­taa kym­me­nen vuot­ta svo­li­lais­ta toi­min­taa har­joit­ta­nut seu­ra. Kil­lan jäse­nek­si voi liit­tyä 25 vuot­ta täyt­tä­nyt ja 5 vuot­ta johon­kin Svo­lin jäsen­seu­raan kuu­lu­nut nykyi­nen tai enti­nen jäsen.

Kil­lan toi­min­ta perus­tuu ystä­vyy­den, yhteis­ten lii­kun­ta­ko­ke­mus­ten ja –muis­to­jen vaa­li­mi­seen. Toi­min­ta­muo­toi­na ovat lii­kun­ta eri muo­dois­saan, yhtei­set tapaa­mi­set, asian­tun­ti­jae­si­tel­mät ja moni­puo­li­set ret­ket. Kukin kil­ta muok­kaa toi­min­taan­sa itsen­sä näköi­sek­si Suo­men Voi­mis­te­lu­liit­to Svo­li ry:n hal­li­tuk­sen vah­vis­ta­mien sään­tö­jen puit­teis­sa. Vih­ti-Gymin kil­ta perus­tet­tiin 15.4.2007. Kil­las­ta halu­taan­kin kaik­kia ikä­pol­via kun­nioit­ta­va, ener­gi­ni­nen ja sport­ti­nen kil­ta, jos­sa usei­den suku­pol­vien läs­nä­olo tuo rik­kaut­ta Kil­lan jäsenille.

Vih­ti-Gymin uskol­li­suu­den ja ystä­vyy­den Kil­lan perus­ta­mi­nen 15.4. klo 17 Ojak­ka­lan kou­lul­la

Vih­ti-Gym on päät­tä­nyt perus­taa uskol­li­suu­den ja ystä­vyy­den kil­lan. Kil­ta on jär­jes­tyk­ses­sään 121. Suo­men voi­mis­te­lu­lii­ton kil­ta. Ystä­vyy­den ja uskol­li­suu­den Kil­lan tar­koi­tuk­se­na on koo­ta seu­ran pit­kä­ai­kai­set jäse­net ystä­vyyt­tä ja vireyt­tä yllä­pi­tä­väk­si pii­rik­si. Kil­lan toi­min­ta­muo­to­ja ovat esim. lii­kun­ta, illa­nis­tu­jai­set, ret­ket ja esi­tel­mät. Kil­ta­lai­sil­le jär­jes­te­tään toi­min­taa myös alu­eel­li­ses­ti ja valtakunnallisesti.

Vih­ti-Gymin kil­ta perus­te­taan 15.4.2007 klo 17 Ojak­ka­lan kou­lul­la. Kaik­ki haluk­kaat ovat ter­ve­tul­lei­ta mukaan perustamiskokoukseen.

Perus­ta­mis­ko­kouk­sen jäl­keen Kil­lan joh­to­kun­ta suun­nit­te­lee toi­min­taa tule­val­le toi­min­ta­kau­del­le. Kil­lan jäse­nek­si voi liit­tyä heti perus­ta­mis­päi­vä­nä. Kil­lan jäsen­mak­su on vain 10 e toi­min­ta­kausi (syk­sy ja kevät).

Ter­ve­tu­loa tähän tär­ke­ään tapah­tu­maan — Kil­lan perus­ta­mi­nen on iso virs­tan­pyl­väs koko seuralle!

Kil­ta­tie­do­te 4/2020

Voi­mis­te­lu­lii­ton sivuil­ta löy­ty­vät kiltatiedotteet. 

Kil­ta­tie­do­te 4/2020                                                                                                                   

on luet­ta­vis­sa Kil­lan tääl­tä.