Tällä viikolla vietetään Ikiliikkuja- viikkoa, jolloin tuodaan tuodaan esille ikääntyvien liikuntaa!
Tuulikki Lindström kertoo Vihti Gymin ikivireistä jumppaajista sekä kiltalaisista. Lue alta tai somesta!
”Venytä, vanuta kierrä ja taivuta…kroppaasi kääntele, jalkoja nostele!
Kankeus, kulumat kun vaivoja antaa, liike on lääkkeenä
ja voimia antaa! …”
1976 kun Varpu Joenrinne perusti Vihdin Naisvoimistelijat, perinteisesti voimistelua tarjottiin lapsille, nuorille tytöille ja aikuisille naisille eri muodoissaan. Aikuisten jumpparyhmissä oli mukana kaiken ikäisiä mummoihin asti. Erilaiset omat liikuntakonseptit tulivat Voimisteluliitossakin suosituiksi: Kehitettiin Jumppastarttia, Kuntotrimmiä, Kiintonaista ja SenioRiittaa, Hydrobiciä jne., myöhemmin myös Ikiliike. Näiden ajatuksena oli huomioida erilaiset aikuisten kohderyhmät! Oli ilo olla näissä kaikissa kehittämishankkeissa mukana! Ja omissa jumpparyhmissä pystyin testaamaan, mikä toimii, mikä ei!
Voimisteluliiton Kilta oli aloittanut prof. Kaarina Karin aloitteesta v1950, ikääntyvien voimistelijoiden omaksi ”kerhoksi” ja monissa killoissa voimisteltiinkin omana ryhmänään.
Itselläni oli ollut olosuhteiden, koulukoulutukseni ja kiinnostukseni vuoksi mahdollisuus olla mukana 1980-luvulta asti kehittämässä myös ikääntyvien liikuntaa niin Voimisteluliitossa kuin mm. Kisakallion Urheiluopistossa.
Kun aloitin Nummelassa 1983 aloitin aikuisten jumppien, vesijumpan ym. ryhmien ohjaajana,
mutta 1990-luvun alussa Vihdin Naisvoimistelijoissa (1994 Liikuntaseura Vihti-Gym ry) otettiin ohjelmaan myös Ikivireiden jumppa maanantaiaamuisin. Sisältönä oli ikääntyvien ”kuntojumppaa” ja senioritansseja, venyttelyä ja rentoutta. Alusta asti käytettiin myös välineitä lisäämään tasapainon hallintaa, voimaa ja liikkuvuutta. 90-luvun alkupuolella pidettiin myös ikääntyvien liikunta- ja senioritanssipäiviä. Ikivireät olivat mukana omissa kenttäohjelmissaan SYKE 100 Hki 1996, SUN SVOLI Tampere 2006 ja SUN LAHTI 2013.
Joka keväisessä seuran Kevätkimarassa myös esiinnyimme vuosittain.
Vihti-Gymiin perustimme oman killan v 2007 ja jo 2000-luvun taitteessa Ikivireiden tunteja oli maanantaiaamuisin kaksi: Ensimmäinen tunti tuolijumppa ja toinen kehonhuoltotunti. Monet ikivireät osallistuivat ja osallistuvat edelleen, ensin tuolijumppaan (lämmittelyksi) ja jatkoksi kehonhuoltoon. Tuolijumppaa toivottiin ja se otettiin ohjelmaan, koska ikääntyessä lisääntyi vaikeus siirtyä lattiatasoon ja takaisin.
Jokavuotiset yhteiset ulkoilu-/retkeilypäivät ovat edelleen ohjelmassa yleensä keväisin ja erityisen suosittuja ovat Kisakalliossa pidettävät jumppapäivät luentoineen syksyisin ja keväisin.
Jumppaajat ovat tällä hetkellä 60–92 v, mutta mukaan voisi tulla työikäinenkin, jos kokee terveyshaasteita muissa ryhmissä ja haluaa jumpata. Osallistujiakin on riittänyt salin täydeltä; liikunta kun kuuluu ja sopii kaikille, kun se sovitetaan! Edelleen käytämme vaihteluksi ja lisähaasteiksi erilaisia välineitä. Myös ASAHI-tunnit ovat toivottuja. Senioritanssit ja Vire-Lavis ovat aika ajoin ohjelmassa vaihteluksi ja ”muistijumppana”.
Musiikilla on aina ollut merkittävä paikka ikivireiden tunneilla: Sopiva musiikki tuo iloa ja tehoa, mutta myös rentoutta ja jaksamista tekemiseen. Yhteisöllisyys, ilo, suru ja liikuntaystävyys on läsnä, kun tehdään ihan oikeita jumppajuttuja. Tunnit pitävät yllä ja kehittävät toimintakykyä, tasapainoa, voimaa ja liikkuvuutta. Samalla rohkaistaan tekemään harjoituksia, jotka sopivat kotiharjoitteluunkin. Terveyden ylläpito ja lisääminen fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti ovat avainasioita!
Vanhukseksi ei enää tunnustaudu juuri kukaan, vaikka vanhenemista emme voi pysäyttää. Kukin vanhenee tavallaan, tasa-arvoisesti rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Me liikkujat ja liikuttajat voimme auttaa, kehittää, virkistää ja kannustaa toisiamme ihanaan voimistelun maailmaan!
”Kivaa olla tämän ikäinen, tämän kokoinen, tämän näköinen. Kiva olla tällä kohtaa tarinaa, jota ei tarvitse tylsänä palauttaa…Ja kivaa
kun saa itse olla pääosassa ja käsikirjoittajanakin teoksessa, jossa toivo ohjaa sivulta seuraavalle ja luottamus on lukunauha…”
Tuulikki Lindström
ikivireä ikiliikkuja